Näkökulman muuttaminen tulevaisuuden suhteen

Tosi fakta on että olen 32-vuotias työtön, rahaton, sinkku ja lapseton 150kg nainen jonka elämä seisoo paikallaan. Haaveilen nopeista muutoksista ja asioiden ihme korjaantumisesta ja tapahtumisesta, mikä ei ole todellista. Haaveilen että asiat tapahtuvat vain haaveilemalla ilman että tekisin asioiden eteen kaikkeni tai edes aktivoituisin tavoittelemaan asioita. Uskon että joku päivä rinnallani on toinen henkilö ilman että menen treffeille ja tapaan muita ihmisiä. Tämä ei päde todellisuudessa. Minun on mentävä nettitreffeille ja tavattava mahdollisia kumppaneita tai edes lyhyt treffiseuralaisia jotta saan kokemusta miten parisuhteessa toimitaan. Minulla on vääristynyt kuva minkälaisia suhteet on, syy tähän on että minulla on ollut vain kaksi pitempää suhdetta jotka kummatkin kaatuneet fiaskoon, yksin syynä minä. En pysty edes ajattelemaan mitä tapahtuisi tai miltä minusta tuntuis jos joku tulisi asumaan minun kanssa nykyiseen asuntooni. Pystyisinkö antamaan tilaa toiselle ja karsimaan tavaroita asunnostani jotta toinen saa omaa tilaa. Pystyisinkö tai suostuisinko katsomaan uutisia joka ilta vaikka nämä tekevät oloni ahdistavaksi. Pystyisinkö muuttamaan elämäni aivan toisenlaiseksi ja toisen rytmiseksi. Nukkumaan toisen vieressä, saamaan unta kun toinen kattoo telkkaria tai seurustelee olohuoneessa, ym. En osaa treffailla edes. Minulla on niin rajoittunut näkemys minkälainen kumppanin tulee olla, että minusta tuntuu rasistiselta vaikka kyse ois valkoihoisten sisällä. Tatuoidut, parrakkaas, lävistykselliset, "räppäri tyyliset", karvakkaat, juopot, bodarit, röökaajat, ym. tyyppiset tyypit ovat liikaa minulle. Mutta kuitenkin haaveilen aktiivisesta elämästä ja ei "sohvaperuna" tyypistä, mutta tämä taas ei täsmää minun todelliseen elämääni, sillä olen sohvaperuna. Olen myös rahaton, kaikki rahat menevät joka kuukausi perus juttuihin, eikä treffailuun ole varaa, enkä voi olettaa toisen maksavan kaiken aina kun menemme ulos. Raha talous estää myös parisuhteessa reissaamisen ulkomailla ja kotimaassa. Plus se fakta että olen eläkkeellä luo esteen muita kiinnostumasta minusta. Monet haluaa terveen ja normipainosen ja liikunta kykyisen henkilön rinnalleen. Haluan myös lapsia joten minulla ei oikein ole aikaa seurustella seuraavaa 5-10-vuotta ennen lapsen hankintaa. olen 32-vuotias joten minulla on aikaa enää 2½-vuotta aikaa löytää joku ja saada paino pudotettua niin alas että voin tulla turvallisesti raskaaksi ja tietenkin että joku haluaa minua fyysisesti. Mikä ois sitten looginen järjestys saada elämä kuosiin? Laihdutus, kunnon kohotus, rahan säästäminen, itsenäinen opiskelu, netti treffailu, matkailu, avioliitto, lapsen hankinta? Ja tässä ohessa itsensä kehittäninen sosiaalisesti ja psyykkisesti. Tavoitteeni on laihduttaa -20kg ennen kesää, takapakkia on tullut ja nyt toivon laihduttavani saman määrän ennen juhannusta. Työn osalta pitää sanoa että en osaa enää tehdä lähihoitajan töitä enää, vain pesut  ja pukemiset onnistuu, mutta lääkitys, vatsantoimitukset, haavahoito, hygienia, ergonomia ja kirjaus eivät enää ole hallinnassa, eikä todellakaan potilaslähtöinen ja omais lähtöinen sosiaalinen kontakti. Ja toisekseen en osaa enää keskittyä mihinkään joten tuntuis oudolta tehdä töitä kun punainen lanka ei pysy kasassa. Olen ollut poissa työmarkkinoilta 7½-vuotta, enkä vieläkään osaa ottaa rennosti entisiä asioita jotka tapahtui työpaikoilla. Koen vieläkin lieviä trauma muistoja, traumaattista stressihäiriötä minulla ei siis enää ole.