Elämän sisältö

Olen tajunnut että ihmis suhteissa ei aina katota ulkonäköä vaan pikemminkin elämänlaatua ja arki elämää ja sitä mitä ihmiset tekevät elämänsä aikana. Eihän ketään voi tavata jos ei elä elämää ja elämä ei voi perustua vaan oikean loppu elämän elämänkumppanin saamiseen, tai mahdollisen lasten hankinnan mahdollistajan löytämiseen. Olen tasan tarkkaan elänyt elämässäni kaksi kertaa siten etten ole ajatellut asioiden johtavan lasten ja perheen perustamiseen. Ensimmäinen oli vuoteni au-pairina Lontoossa ja toinen oli suhteeni Sam-nimiseen mieheen. Eka päättyi kahteen traumaan ja toinen loppui viel traumaattisemmin. Mun elämässä ei oikein ole mitään sisältöä, mä vaan oon. En harrasta mitään, en tee vapaa ajalla mitään, en käy töissä taikka koulussa, minulla tällä hetkellä ei ole lemmikkiä kotona, en käy ulkona, en matkusta ulkomailla taikka kotimaassa, minulla ei ole rahaa kuin peruselämiseen, en käy näkemässä uusia fb tuttavuuksia, en flirttaile, en käy kirjastoissa, en käy kolmannen sektorin palveluissa, en käy jumpissa, en käy kuntosalilla, en käy työväenopiston kursseilla, en käy baareissa, en käy leffoissa taikka ennakkonäytöksissä.

Näin juuri tv-ohjelmasta Gigolo miten tämä täysin treenattu gigolo harrasti seksiä plussa kokoisen naisen kanssa. Näky oli aivan eriä kuin mitä olen aiemmin nähnyt tv:ssä. He olivat kuvanneet otoksen hyvin tarkasti. Aloin miettiä jos tämä plussa kokoinen nainen näytti siltä miltä näytti, eli kauniilta mutta melko vieraalta näyltä, niin mitenkä sitten seksi näyttäis jos mun kokoinen sairaaloisen lihava nainen harrastaa seksiä. Olen vaan nähnyt tv:stä vuosien mittaan joitain erinäisiä ohjelmia missä ihmiset harrastaa rakastelua, ei itse seksiä kuten tässä ohjelmassa. Olen tosin nähnyt puhtaasti pornomaisia ohjelmia ja elokuvia missä hoikat ja kauniit tekevät feikkimäisät seksi, minkä on useimmiten ohjannut joku pervo mies. Olen myös nähnyt pari dokumenttia missä n. 300kg ihmiset kertovat seksi elämästään ja miten on mahdollista olla seksuaalinen olento sen painoisena. Mutta itse plussa kokoisen naisen tekemässä seksi istuntoa en ole nähnyt ennen tämän sarjan näkemistä. Tämä sai minut ajattelemaan omaa seksuaalisuuttani ja sitä miltä näyttäisin nykyisellä painollani peti puuhissa. Ajatukseni sai minut tajuamaan etten todellakaan ole sinut kehoni kanssa, enkä kuntoni kanssa. Kuntoni mainitsin sen vuoksi ettei minusta ole seksuaaliseksi olennoksi tässä kunnossa. En edes ajattele seksiä taikka kumppanin löytämistä, en ole ajatellut pitkään aikaa. Kaikki johtuu siitä etten kykene edes selviytymään arjesta ja olen älyttömän jäykkä selästäni. Ulkonäössäni ei ole mitään viehättävää mikä kutsuis miehiä muusta syystä kuin pikapanosta ja osalle en varmaan kelpais edes siltä osin. Eli tavallaan huono ulkonäköni suojaa minua mutta samalla estää mahdollisten hyvien ihmissuhteiden alkamisen sillä ihmiset eivät halua tutustua muhun. En tarkoita pelkästään seksuaalisuuden vuoksi vaan aivan yleisesti.

Miltä minä sitten näytän muitten silmin? Miltä näytän kun kuljen tuolla kaupungilla taikka käyn kaupassa tai odotan bussia? Näytän epäsiistiltä, likainen tukka, sontaset epäsopivat vaatteet, pureskelen kynsiäni julkisesti, haisen, raavin haavoja auki julkisesti, päästelee paukku pieruja julkisesti, hengästynyt, hikoileva, jättimäiseltä, köyhältä, sairaalta, huonokuntoiselta, rintoja oikaisevalta vilauttelijalta, keltahampaiselta, korvia kaivavalta ja nenää kaivavalta huono käytökselliseltä ihmiseltä. Miten sitten voin muutta tätä ulkoista olemustani? Kuusi perus asiaa ainakin voin alkaa tehdä, eli 1) lopettaa kysien antaumuksellisen pureskelun ja verille pureskelun, 2) lopettaa pieremisen julkisilla paikoilla ja lopulta myöskin kotosalla, 3) lopettaa korvavaikun kaivuun korvista ja 4) lopettaa nenän antaumuksellisen kaivamisen julkisilla paikoilla käyttäen sen sijaan nenäliinaa ja jättäen nenän kaivuun vessaan, 5) haarojen kaivuu jätettävä pois kokonaan, ei ole kovin naisellista. Yksi asia joka epäkunnioittaa minun naiseuttani on 6) rintojen kohottaminen paikalleen julkisesti. Minun pitää jättää rintaliivien oikominen ja rintojen asettaminen uudelleen rintaliiveihin pois julkisilta paikoilta ja tehdä se jatkossa yksityisesti vessassa tai muualla vastaavassa privaatissa paikassa. Sama koskee alushousujen oikomista ja haaravälin vilvoittaminen pitää jättää pois julkisista paikoista. Sillä kun ajattelee niin ei muut tee näitä julkisesti, ei edes puliukot ja akat. Vois ajatella että kyl jotkut tekee mutta kun mietin asiaa niin en ole nähnyt ketään tekevän niin julkisesti. Olen oppinut nuo huonot tavat lapsuuden kodissani. Ja oikeastaan ei kukaan muu tee minun suvussa noita tapoja paitsi vanhempani. Toinen tekee toisia pahoja tapoja ja toinen toisia, ja kummatkaan eivät sietäneet toistensa pahoja tapoja ollenkaan kun olivat yhessä. Siskollani ei ole yhtään huonoo tapaa opittu vanhemmilta. Minä en vaan koskaan oppinut mitä tehdään kodin seinien sisällä ja mitä ei tehdä julkisissa paikoissa. No mitenkä sitten muut negatiiviset asiat ulkomuodossani? Vaatteet vois vaihtaa kahen päivän välein ja pyykki pestä kahen viikon välein, suihkussa tulisi käydä kahesti viikossa ja saunassa kerran viikossa. Karvojen poisto tulisi tehdä säännöllisesti ja samoin nenän ja korvien puhdistus. Kynnet tulisi pestä siisteiksi joka päivä ja hampaat pestä päivittäin ja valkaista. Sitten voisin hoitaa arvet pois näkyvistä ja hoitaa ihottumat sekä rumat ihoalueet pesulla ja rasvauksella, näil tarkoitan hien värjäämiä kaulan alustaa ja kainaloiden alta värjäymä kohdat, sekä jätti ihottuma alue käsivarsissa Jalkahoidon voisin tehdä kahen viikon välein ja samalla lakata kynnet. Kun olen saanut nämä perus asiat kuntoon niin voin alkaa miettiä meikin käyttöä, korujen käyttöä ja hiuskampauksia sekä muodin seuraamista 😊 Jospa otan tämänkin projektin tehtäväksi kesän ajaksi.

Koirani Vilma

Elikä tänään kävin äidillä ja keskusteltiin koirastani Vilmasta joka on ollut nyt pitkänvaarin hoidossa sitten 26.8.2013-25.6.2017 ja on vieläkin. Luultavasti elokuussa Vilma tulee lopullisesti minulle. Joten sitten Vilma on ehtinyt olla pitkänvaarin hoidossa 4 vuotta. Tulee olemaan suuri muutos Vilmalle tulla asumaan takaisin kaupunkiin mutta muutos tulee olemaan vaikea niin Vilmalle kuin minulle. En ole tottunut nousemaan aamulla ylös, enkä erityisesti lähtemään heti aamusta liikkeelle. Olen pikemminkin tottunut nousemaan keskipäivällä ylös ja laiskotella koko päivä. Vilman tulon jälkeen en voi enää laiskotella vaan pitää päivärytmiä ja tehdä asioita vilman kanssa. Alussa vaikeuksina on Vilman eroahdistus, tilan teko vilmalle eli tavaroiden karsimista, ruoan hankinta ja pakastimen hankinta, Vilman kouluttaminen kulkemaan kaupungilla ja mun tahtiin sekä tarvittaessa kulkemaan hihnassa flexin sijaan. Haastetta riittää.

Yksi asia mitä mun täytyy myös tehdä, ja pika pikaakin, on kohottaa omaa kuntoani. Kello on nyt 3.48 maanantai aamuna. Uneton yö takana päin. Menen nyt aamusta psykpolille hakemaan kesä aikataulun auroran psykiatrisen sairaalan fysioterapia tiloissa tapahtuvaan kuntosali harjoitteluun. Muuten ottaisin kesäksi lähi kuntosalin, mutta kyl mulla löytyy parempaakin tekemistäkin 44€:lle. Tosin ehdin tässä välissä vähän tutkia enempi noita kuntosali maksuja ja näyttäis siltä että pääsisin lähikuntosaliin 27€/kk hintaan jos ostan 3kk kuntosalikortin ja jos kävisin kolmesti viikossa niin kerta maksuksi tulisi 2,25€/krt. Ja nyt on erittäin tärkeää ottaa kuntosali jäsenyys sillä ei mun kunto pelkästään kävelemällä kohoa. Ja tuo jumppapallo jumppa on jäänyt mitättömäksi määräksi. Paras tehdä kuntoilu ohjelma ja alkaa noudattaa sitä. Kuntosalin aloitan 3.7.2017 kun olen saanut rahat.

Pääsin haminta ryhmään syömishäiriöklinikalla

Kävin siispä syömishäiriöpoliklinikan sairaanhoitajan luona haastattelussa, missä kartoitettiin olenko sopiva ahminta häiriö ryhmään mikä alkaa syyskuun lopussa. Ja olen sopiva henkilö ryhmään ja pääsin ryhmään :) Tämä käynti myös herätti minussa positiivista kokemusta. Tajusin nimittäin että olen oppinut mutten tottunut syömään monipuolisen ja terveellisen aamupalan. Päänuppiini myös iskostu nyt se fakta etten saa seurata pelkästään kaloreita vaan monipuolisuutta ja tasaisia ruoka-aikoja. Tuli pieni läpimurto. Lupasin keskittyä jatkossa myös enempi terveelliseen ja riittävään iltapalaan myöskin. Eli siin ois kunnossa jo 2/5 ruokailusta koko päivästä. Keskityn nyt vähän aikaan siihen että aamupala ja iltapala ovat säännöllisiä ja monipuolisia. Viimeistään heinäkuun puolesvälis keskityn sitten pääaterioiden monipuolisuuteen ja säännöllisyyteen. Olen salaattien avulla oppinut jo monipuolisuutta osittain ja juhannus meni täysin monipuolisesti vaikka söinkin liian paljon. Tosin tänään meni siten että yks ateria oli vain pottua ja kanaa & toinen ateria oli monipuolisesti erilaista salaattia. On vaikeata olla kirjoittamatta kiloklubiin ruokamääriä ja määrittää kaloreita. En ole käynyt nyt vaa'alla jonkin aikaa. Viimeksi se näytti 153,1kg, ajattelin käydä nyt vaa'alla. Painoni on tasan 153,0kg. Mulla on tasan tarkkaan 10vk kesää jäljellä ja aikaa opetella syömään 2000kcal päiväs, syömään säännöllisen aikavälein ja monipuolisesti. Eli jollei laihtuminen olisi kielletty ehtisin laihduttaa -10kg tämän kesän aikana. Mutta nyt pitää unohtaa laihtuminen. On tärkeää seurata tarkasti ja ajallisesti syömishäiriöpoliklinikan ohjeita, sillä nyt korjataan hyvin tarkasti koko elämän pituudelta syömisen häiriöt ja syömisongelmien aiheuttajat. Kerroin tästä isälle ja hän otti sen ymmärtäväisesti mutta hän oli myös pikku hiprakassa. Normisti sainsin negatiivista palautetta ja haukkumista. Joten oli aivan mahtava homma että oli hiprakassa, sillä muuten olisin murtunut ja joutunut aloituspisteeseen. Isälläni on keskeinen toimianto mun syömishäiriön aiheuttajien kasassa. Samoin mun äidillä ja koulu kiusaamisella.

Eilen kävi yllätys vierailulla heidi-tätini ja paula-mummo tampereelta. Sain herätyksen klo 10.15, soitto äidiltä ja soitto mummolta. Minulla oli tasan tarkkaan 3½h aikaa siivota koko kotini ja leikata ruohikko. Onnistuin lähes kokonaan paitsi keittiön tiskit jäi vajaaksi. Oli ihana nähdä mummoa ja heidiä. Meillä oli keskenämme mukavaa. Vähän vakaviakin asioita puhuimme. Selvis myös miksei mummo ollut lähettänyt synttäri ja joulu rahaa postitse. Hänellä oli väärä osoite :( no nyt hän antoi 40€ mikä oli ihan tervetullut lisä. Selvis myös miten vakava rintasyöpä mun tädillä oikeasti on. Toivoni hänen elämisestä pitkään sai pahan iskun. Sain myös tietää että mummo omistaa nyt sukuhaudan johon me kaikki päästään lepoon kun aika koittaa vuosien päästä.

Kesä 2017

Elikä nyt on jo 9.6.2017 ja tän kesän tapahtumista olen missannut jo japanilaisenpuutarha festarin, sotilasparaatin, suomi 100v lentoshown, siivouspäivän, taloyhtiöni talkoot, skandinavisten kuninkaallisten käynnin helsingissä, maailmakylässä festarit, kolme leffateatteri käyntiä, linanmäen suomi 100 yhteislaulut, ym. Eli paljon tapahtumia. Miksi en ole sitten mennyt niihin, yksinkertaista. Olen joko nukkunut, taikka istunut toimettomana sisällä asunnossani. Koko toukokuun oisin voinut tehdä paljon pihahommia mutta ei, olin sisällä ja keskityin kodin ylläpitoon mikä menikin päin mäkeä. Minulla on edelleen istuttamatta kesäsipulit jotka ois pitänyt istuttaa jo toukokuun puolessa välissä, samoin kesäkukkasiemenet. nyt olen ostanut pensasmustikka pensaan, raparperijuurakon ja jättisamenttikukkia jotka kaikki on odottanut jo aikansa istuttamista. Ja olen myön hankkinut ruohotrimmerin sillä inhosin viime kesänä ruohonleikkuuta taloyhtiön ruohonleikkureilla, mutta en ole vieläkään onnistunut kasaamaan ruohontrimmeriä taikka lataamaan akkua tähän. Olen vain istunut kuin idiootti sisällä vaikka säät ois sallinut ulkona istumisen. Minulla on myös bussilippu jolla pääsisin minne tahansa helsinkiä menemään ja vaihtamaan maisemaa, mutta en ole vaan tehnyt sitä. Olen liian sohvaperuna. Olen sohvaperuna. En jaksa edes katsoa telkkaria taikka pelata playstationia vaikka minulla on niitä jopa kolme konsolia ja kaikki mahdolliset final fantasy playstation pelit!

Seuraavia tapahtumia ois tarjolla tänä viikonloppuna: helsinkipäivä 2pv juhla ja sambakarnevaalit. Huomenna ois tarkoitus saada piha kuntoon ennen kuin menen katsomaan sambakarnevaaleja. Sunnuntaina ois tarkoitus nauttia ekasta helsinkipäivästä ja ottaa aurinkoa taikka käydä terassilla :)
Maanantaina on sitten toinen helsinkipäivän vietto ja silloin tulee radio novan konsertti kaisaniemenpuistossa, tuona päivänä minulla on myös yksityis fysioterapia. Ei hitsi, kaikki on katsomassa kaisaniemenpuistossa suomi 100v lentonäytöstä ja mä istun kotosalla. Siis ihan kaikki, jopa ne kaverit jotka sanoi etteivät mene sinne.

Pitkävaari sairaalassa

Juu elikä pitkävaarini eli äidinisä on joutunut sairaalaan pahojen raajojen turvotuksen vuoksi ja sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Eikä tämä ole eka kerta kun pitkävaari on joutunut jättämään vilman eli koirani yksin ku on joutunut ajamaan itse porvoon sairaalan päivystykseen. Nytkin Vilma oli 11h yksin sisällä. Olen myös kuullut että kun pitkänvaarin kunto alkoi heikentyä niin saattoi mennä viikko taikka jopa kaksi kun koirani ei päässyt metsään kävelylle tai millekkään kävelylle. Koirani meni siis pitkällevaarilleni pitkäaikaiseen hoitoon ja lopulta tälle omaksi kun itse vietin 10kk psykiatrisessa sairaalahoidossa. Koirallani on siel sipoossa 5000m2 tontti missä olla eli kyl sillä on kaikki hyvin, mutta pitkävaari ei pysty hoitaa koiraani enää. Tämän sairaala reissun myötä, pitkävaarini tuskin pääsee enää menemään kotonaan yläkertaan omaan makuuhuoneeseen. Pitkällävaarilla ei ole vettä, lämmitystä taikka kunnon hygienista kotia missä asua. Puuhellal lämmittää asuntoa talvisin ja siltikään sisällä ei ole kuin +15 astetta. Kävelyt metsässä ei onnistu kun pitkänvaarin jalka ei nouse enää paljoakaan maasta. No mut kuitenkin eli lyhyesti vaarini on tosi huonos kunnos ja ei pysty kunnol hoitaa koiraani. Joten koirani tulee tänä kesänä minulle takaisin. Joko tosi pian taikka viimeistään loppu kesästä. Jos en kykene hoitaa vilmaa niin joudun luopumaan hänestä ventovieraaseen kotiin. Ongelman ydin on siinä että minä painan 152,7kg ja vaikka teen päätöksiä muuttaa elämäntapojani niin en onnistu niissä edes yhtäpäivää.

Eli minä painan tällä hetkellä 152,7kg, pystyn kävelemään vain yhden bussipysäkki välin kerralla ja hitaasti. En ole läheskään siinä kunnossa että voisin hoitaa itse koiraani. Olen saanut naapuriltani lupauksen ulkoiluttaa koiraani jos olen esim kipeä tai en jostain syystä kykene viemään itse ulos. Olen tästä kiitollinen, mutta jos en kykene itse ulkoiluttaa koiraani niin miten voin hoitaa sitä. Minun on saatava säännöllinen ulkoilu-, liikunta-, päivä-, ja kävelyrytmi jos tahdon onnistua koirani hoidossa. No yksi mikä tehtävä olen saanut pistää rytmilliseksi on ruokailu ja kaloreitten määrä. Eli kuten aiemmassa kirjoituksessa kirjoitin, joka päivä pitäisi syödä 2000kcal ja juoda 2L vettä. Tänään otin veden juonti sovelluksen kännykkääni. Tosin siinä on että pitäis juoda 3L vettä mut aloitetaan nyt 2L veden juonnista. Eilen ei kalori määrä täsmännyt, eikä varmastikkaan tänään ku söin viisi suklaapatukkaa. Eli törkeästi sabotoin omaa ruokailuani ja laihtumista sekä mahista saada vilma takaisin.

Mulla on niin pinttyneet arki tottumukset, huonot sellaiset, että elämä menee vain ohi. Elämäni päivästä toiseen on vain istumista nojatuolissani ja läppärin äärellä olemista. No nyt kesäisin istun pihallani mutta silti läppärin äärellä. En virkistä itseäni edes kirjoilla tai playstation peleillä tai edes katsomalla elokuvia telkkarista. Istun vaan ja käyn päivän aikana tauotta facebookin samoja postauksia läpi yhä uudelleen ja uudelleen. En kehitä itseäni. En siisti asuntoani, taikka sisusta sitä. En urheile taikka liiku. En leivo kevyitä herkkuja taikka kokkaa kunnon monipuolista ruokaa. En käy siskollani. En käy kavereitteni kotona käymässä. En maalaa taikka piirrä. En hoida pihaani. En opiskele taikka käy kursseilla. En osallistu ilmaistapahtumiin mitä kaupunki järjestää. En osallistu festareille. En käy uusissa paikoissa. En valokuvaa. En tee yhtään mitään vaikka ainoa asia mitä minulla on, on aikaa, voin tehdä mitä tahdon. Olen liian monta vuotta ollut näin elikä liikaa vapaata aikaa. Minulla on kaikki päivät vapaata aikaa, ei velvotteita, ei sääntöjä taikka rajoitteita mitä en sais tehdä, ei säännöllistä päivärytmiä, ei koulua taikka työpaikkaa, ei velvoitetta nousta aamuisin ylös, ei yhtään mitään, vaan vapaata aikaa. Tälläinen tilanne minulla on ollut sitten vuoden 2010 alusta asti. Kuten psykiatrisen poliklinikan lääkäri on minulle sanonut, minun pitää ottaa rauhallisesti ja antaa itselleni aikaa toipua koettelemuksistani. No nyt mulle vieläkin sanotaan että pitää ottaa rauhallisesti ja viel pari vuotta toipua. Tämä "ota rauhallisesti" on koitunut ongelmakseni. Alussa en onnistunut siinä mielen tasolla ja sit en onnistunut siinä fyysisesti, ja sit onnistuin siinä kummankin tasolla oikeen 100% teholla. Olen siis sohvaperuna paitsi että olen viel lötkömpi. Sosiaalisuuteni on ainut mikä on tallella. Pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa hyvin, mutta koska olen tänä päivänä tosi epäsivistynyt ihminen niin en tiedä mistä muut puhuvat taikka mistä itse puhuisin. Olen kuin eräs tuntemani ihminen eli ei osaa puhua muutakuin siitä mitä omaan arkeen kuuluu. Eli minun tapauksessa lapsuuden perheeni, pihani ja naapurini. En katso uutisia joten en tiedä mitä maailmalla tapahtuu paitsi kuninkaallisten osalta ja vähän länsi suurvallan presidentin Trumpin töppäilyjä ja älyttömyyksiä.

Eli kun minulla on aikaa niin luulis sitä voivan keskittää kaikki tarmonsa liikkumiseen ja terveyden edistämiseen jotta saisin vilman itselleni ja voisin todellakin huolehtia hänestä. Mutta ei. En saa itseäni liikkeelle taikka aloittamaan uusia asioita. En kuuntele kehoa iltaisin kun sitä väsyttää vaan haluan robottimaisesti jatkaa netin selaamista vaikka minulla ei ole mitään syytä olla koneella. Ja tämäkin on totta, minä olen koneella vaikka minun ei tarvitsisi taikka minulla ei ole mitään tehtävää tai tekemistä missä tarttis olla läppärin äärellä. Tuhlaan vaan aikaa siinä. Elämäni menee hukkaan enkä edes tajua sitä! Olen varmaan kirjoittanut jo aiemmin tähän blogiin siitä miten jo 11v lähtien olen istunut paikallani tekemättä mitään, vain haaveillut. Kirjoitin myös miten suurin osa elämästäni on mennyt sisällä kotonani istumassa paikallaan eikä mitään tehden tai koeten. No sitä on jatkunut tähän päivään asti. Monet muut ikäiseni ovat kokeneet paljon elämässään ja täten ovat luonteeltaan värikkäitä, hauskoja, humoristisia, spontaaneja, elämästä nauttivia, ym. He ovat myös kokeneet festareita, ulkomaan matkoja, perheen lisäystä, häitä, romansseja, harrastuksia, ravintolailtoja, uudenvuoden matkoja, risteilyjä, opiskelu kämppiä, kämppäkavereita, illanviettoja kavereiden kesken, kummiksituloa, tädiksi/sedäksi tuloa, vapaaehtoistyötä, tapahtumien avustamista, protesti marsseja, extrem urheilulajeja, laskettelulomia, luonnossa tapahtuvia matkoja, veneilyä, ym. Yksi asia, mikä on suuri, useimmilla heistä on työpaikka ja siten rahaa käytössä. Olin minäkin töissä ennen sairastumista. Olen ollut työtön ja siten myös köyhä jo 7½ vuotta. Nyt olen järjestänyt alkaen tästä vuodesta niin, että saan edes vähän rahaa tekemällä omaishoitajan lomitusta eli max. kolme päivää kuussa ja myymällä näin kesäisin kukkia joita olen kasvattanut. Minun pitää vaan kuntouttaa itseäni ja lähteä kävelemään joka päivä kolmesti puolen tunnin lenkki. Minun pitää myös kuntouttaa itseäni sen verran että alan nyt välittömästi tekemään yksityisen fysioterapeutin antamia liikkeitä aktiivisesti päivittäin jollen jopa pari kertaa päivässä, sillä ylihuomenna on 5/10 käyntikerta eli puolet käytetty mutta merkkejä toipumisesta ei ole. Minun pitää tehdä tarkka suunnitelma mitä teen ja milloin teen. Ongelmaksi muuttuu kaikki spontaaniset jutut eli yllätys muutokset jotka aina saa mieleni solmuun ja lamaannun pitkäksi aikaa pois arkirytmistä. Minulla on enää 5vk saada selkä pysyvästi kuntoon. Laihtua voi ohessa.

Olen ollut laihdutus kierteessä jo monta vuotta. Jos tänä päivänä en syö, niin painoni ei nouse-dieetillä, mikä on oikeasti tehnyt mulle vaan hallaa. Ja sen vuoksi en laihdu jos en syö vähemmän kuin 1200kcal eli nyt on erittäin tärkeää että saan kehoni perusenergia kulutukseni nostettua sinne 2000kcal rajalle. Jotta voin sitten alkaa laihtumaan kun syön -500kcal vähemmän joka päivä. Mikä sitten on suunnitelmani? Ehkä parempi että luon semmoisen ihan omalle excel tiedostolle. Ja merkkaan sinne jokaisen päivän mitä on olemassa, jotta tiedän milloin tsemppaan ja milloin rentoudun.

2000kcal/pv ruokavalio ja 5-6 ateraa/pv

Pitkästä aikaan taas täällä. Elikä olen nyt käynyt kahesti syömishäiriöpoliklinikalla lääkärin vastaanotolla. Ekalla kerralla sain tehtäväksi tehdä ruokapäiväkirjaa, jota olin myös tehnyt jo 1kk ajan ennen ekaa käyntiä. Jatkoin ruokapäiväkirjan tekoa, mutta kuukausi oli huono kun rahat loppui jo kuun puoles välis ja tunsin oloni tyhjäksi kun en päässyt syömään suuria määriä yhtä usein kuin olin tottunut. Söin kyllä paljon, mutta ahminta tunne ei koskaan toteutunut. Kyl siel oli 6 muffinia + 1L kermajäätelöä mut en kokenut ahmineeni mitään, vain syöneeni tottumusteni mukaisesti. Minä siis syön tosi tosi ja viel kerran tosi nopeasti ja syön tosi paljon kerralla, joten minun on vaikea kokea ahmintaa sillä perus ruokailuni on tosi pielessä ja väärinopittua. Nyt tosin on aika muuttaa tilanne ja toinen käynti syömishäiriöpoliklinikalla johti uuteen koko kesän kestävään ruokailu muutos tehtävään. Elikä lautasmalli 2:lla pää ruokailuilla, 5-6 ateriointi per päivä, 2000kcal per päivä, päivärytmi oikeaksi, ruokailuille vaki ajat (klo 8, 11, 14, 17 ja 20), kirjanta kiloklubiin joka päivä, liikuntaa joka päivä, 1½-2L vettä joka päivä, ja ruokien pitää olla monipuolisia. Näin minun tulee syödä 2½kk ennen kuin ahminta-syömishäiriörymä alkaa elokuus puolesvälis.

Pääsin ahminta syömishäiriöisten ryhmään joka alkaa elokuussa. Minulle selkeytettiin että on olemassa syömishäiriöissä kahdenlaista runsas syömistä häiriötä. On olemassa ahminta ja ahmimis häiriöt. Ahminta häiriö ilmenee ylipainoisilla ihmisillä ja ahmimis häiriö anorektioilla ja bulimikoilla. Eli mun äidillä on nuoruudessa ollut ahmimishäiriö ja mulla taas ahminta häiriö on ollut koko iän. Aina ala-asteesta lähtien. Mutta siitä olenkin jo kirjoittanut tänne blogiin. Tarkennukseksi viel kerron sen mitä erikoislääkäri syömishäiriöpoliklinikalla kertoi minulle. Minulla on psyykkisiä syitä ja traumoja syömiseni taustalla. Suurimmat ongelmat johtaa aina lapsuuden ajan äidin ja isän käytöksestä. Äiti söi, mutta koska hän ei ollut langanlaiha niin isä haukkui häntä läskiksi ja haukkui häntä pahasti aina kun hän söi, oli se sitten salaatinlehti leivän päällä, tämä sai äidin purkamaan ahdistustaan syömällä salaa lohtu ruokaa, tämän tavan hän opetti minulle tarjoamalla herkkui myös minulle aina kun itkin, opin myös usealta sairaala käynniltä lapsuudessa että palkkio usein olikin jäätelö taikka possumunkki, yksinäisyyteen syötiin kanssa, ja väsymykseen, opin piilosyömään ala-asteella ku isä alkoi haukkua minua läskiksi vaikka olin normi painoinen, lohtu söin tuolloin, isä haukkuu minua ja kommentoi tänä päivänäkin syömisiäni oli se vaikkapa vain yksi paahtoleipä, hän on siirtänyt agressiivisen käytöksensä äidistäni minuun, tämä tapahtui kun olin lukiossa ja isä erosi äidistä, isällä ei ollut enää kohdetta jota haukkua joten hän alkoi tuolloin oikeen toden teolla kohdella minua paskasti, ja kuten kaikki kiteytyi yhteen vkl ku isän rakkauden kohde oli jättänyt hänet ja isä oli itsetuhoisella päällä, päätin mennä seuraksi jotta isällä olisi joku tuki, väärin tehty sillä isä ei puhut erosta vaan haukkui minua pelkästään koko kaksi päivää mitä olin siel, viimeisellä kävelylenkillä isä kehui siskoani suskia, ja puhuttiin hyvää ihmisistä mut sit ku tuli mun vuoro niin ainoa asia mitä isä sanoi oli "sanotaan että oot mun tytär ja jätetään asia siihen", siis olin auttanut juuri 2vrk itsetuhoista isää ja niellyt kaikki haukkumiset mitä hänen suustaan tuli minua kohtaan ja vain puhunut vain kohteliaasti ja ymmärtäväisesti takaisin ja hän ei edes tuosta voinut sanoa mitään hyvää minusta, hän kohtelee minua tosi paskasti kun ollaan kahdestaan, samoin nykyistä kumppaniaan mutta heti kun tulee joku toinen henkilö paikalle niin muututaan joko mykäksi taikka vitsaillaan pilkaten samalla muita tai ollaan yllättäen hyvätuulisia. Isäni ei ole osannut puhua minulle mistään muusta kuin painostani viimeiset neljä vuotta, vaikka kertoisin muista jutuistani hän on kuin ei olisi kuulevinaan, häntä kiinnostaa vain jos laihdun, ja kerrankin olin laihtunut 4kg ja hänestä se ei ollut tarpeeksi, minun olisi pitänyt laihtua samassa ajassa 40-60kg ja nyt kyseessä on aikaväli 2-3kk. Tämän kaiken hän perustaa siihen että hän itsekkin pystyy laihtumaan 4-8kg kuukaudessa. Mutta hän ei tajua että hän on itse kusipää tuona aikana sillä hän ei syö lähes mitään, kaksi leipää päivässä, on ärtyisä ja agressiivinen, nukkuu huonosti, haukkuu kaikkia, tuhlaa rahaa, ym. eli on täys paskapää. On kuulemma isässä positiivisia puolia mutta hän ei ole näyttänyt yhtään näistä minulle. Suvunkin edessä minun pitäisi olla vain hiljaa ja kadoksissa, jos puhun, isä haukkuu ja käskee pitää turpani kiinni, mutta koska en ole kuin äitini joka poistui aina paikalta itkemään muualle, vaan minä sanon takas ja kerron kaikkien kuullen mitä mieltä olen isän käytöksestä ja kohtelusta. Huomautan myös muille miten hän on minua kahden kesken kohdellut, ja tämän kaiken takia syntyy riita, ja isä tekee nopean lähdön pois vierailulta, sillä hän ei halua näyttää paskiaiselta muiden edessä, mutta heti kun olemme kahden paska kohtelu jatkuu, vaikka huomautan että hän oli se joka aloitti haukkumisen, hänen mielestään minun ei kuulu käyttäytyä noin, ja kun huomautan saman asian hänelle niin alkaa itkuraivo jolloin hän yrittää syyllistää minua, hän purkaa sieluaa ja vaikka tajuan että hän haluaa vain nähdä sukulaisiaa koska hänellä ei ole muita ja hän on yksinäinen ym. niin näen hänen läpi, hän puhuu vain itsestään eikä ota vastuuta siitä että kohtelee ihmisiä epäpuollueellisesti. Kyl mua käy sääliksi isää kun hän itkee, sillä harvoin hän itkee, mut hän ei ole minään näinä vuosina oppinut että jos haukkuu toista niin lopulta tämä tieto kantautuu muillekkin tiedoksi, hän on oman soppansa keittänyt, ja sitä paitsi milloin minä opin antamaan periksi siitä toivosta että isä muuttuisi, olen yrittänyt jankata hänen päähänsä ettei ihmisiä kohdella paskasti siis jo 5-vuotiaasta lähtien, oikeen kunnolla aloitin 9-vuotiaana kun hän alkoi haukkua minua pahasti ja alkoi kohdella minua aikuisesti. Isä ei vaan muutu, hän kohtelee siskoani hyvin ja muita sukulaisia sekä sisaruksiaa, mutta jostain syystä hän kohtelee minua yhtä paskasti kuin kohtelee äitiäni, ja kuten hän on maininnut minulle aiemmin niin olen ihan yhtä läski kuin äitini ja yhtä syöppö, olen ihan kuin äitini, sama läski, no ehkäpä tämä johtuu siitä kun isä näkee minut niin hän näkee äitini sillä meitä luulaan usein siskoiksi taikka sanotaan että ollaan selkeästi äiti ja tytär, niin saman näköisiä. Kauniita mutta läskei. Muistan myös ekan kerran kun isä huomautti minulle veden juonnista "taas sä juot", ihan kuin olisin juonut limsaa pari litraa taikka syönyt herkkui vasta äsken. Vedessä ei ole kaloreita ja siksi isä hyväksyy tämän juonnin vain silloin kun hän itse uskoo minun todellakin juovan vettä. Ja tämä tapahtuu harvoin.

No niin tuli sit purettua ajatuksia enempi kuin luulinkaan. No 20min viel ja sit uus syönti kerta. Ulkona on +5 mutta sääennusteen mukaan tuntuu kuin -0 astetta ois. Päätäsärkee. Otin tosin särkylääkkeen aamulääkkeiden kanssa. Tänään on suunnitelmissa posti, psyk.pol, kela, kodin siivous, puutarhatyöt, kaupassa käynti.