2000kcal/pv ruokavalio ja 5-6 ateraa/pv

Pitkästä aikaan taas täällä. Elikä olen nyt käynyt kahesti syömishäiriöpoliklinikalla lääkärin vastaanotolla. Ekalla kerralla sain tehtäväksi tehdä ruokapäiväkirjaa, jota olin myös tehnyt jo 1kk ajan ennen ekaa käyntiä. Jatkoin ruokapäiväkirjan tekoa, mutta kuukausi oli huono kun rahat loppui jo kuun puoles välis ja tunsin oloni tyhjäksi kun en päässyt syömään suuria määriä yhtä usein kuin olin tottunut. Söin kyllä paljon, mutta ahminta tunne ei koskaan toteutunut. Kyl siel oli 6 muffinia + 1L kermajäätelöä mut en kokenut ahmineeni mitään, vain syöneeni tottumusteni mukaisesti. Minä siis syön tosi tosi ja viel kerran tosi nopeasti ja syön tosi paljon kerralla, joten minun on vaikea kokea ahmintaa sillä perus ruokailuni on tosi pielessä ja väärinopittua. Nyt tosin on aika muuttaa tilanne ja toinen käynti syömishäiriöpoliklinikalla johti uuteen koko kesän kestävään ruokailu muutos tehtävään. Elikä lautasmalli 2:lla pää ruokailuilla, 5-6 ateriointi per päivä, 2000kcal per päivä, päivärytmi oikeaksi, ruokailuille vaki ajat (klo 8, 11, 14, 17 ja 20), kirjanta kiloklubiin joka päivä, liikuntaa joka päivä, 1½-2L vettä joka päivä, ja ruokien pitää olla monipuolisia. Näin minun tulee syödä 2½kk ennen kuin ahminta-syömishäiriörymä alkaa elokuus puolesvälis.

Pääsin ahminta syömishäiriöisten ryhmään joka alkaa elokuussa. Minulle selkeytettiin että on olemassa syömishäiriöissä kahdenlaista runsas syömistä häiriötä. On olemassa ahminta ja ahmimis häiriöt. Ahminta häiriö ilmenee ylipainoisilla ihmisillä ja ahmimis häiriö anorektioilla ja bulimikoilla. Eli mun äidillä on nuoruudessa ollut ahmimishäiriö ja mulla taas ahminta häiriö on ollut koko iän. Aina ala-asteesta lähtien. Mutta siitä olenkin jo kirjoittanut tänne blogiin. Tarkennukseksi viel kerron sen mitä erikoislääkäri syömishäiriöpoliklinikalla kertoi minulle. Minulla on psyykkisiä syitä ja traumoja syömiseni taustalla. Suurimmat ongelmat johtaa aina lapsuuden ajan äidin ja isän käytöksestä. Äiti söi, mutta koska hän ei ollut langanlaiha niin isä haukkui häntä läskiksi ja haukkui häntä pahasti aina kun hän söi, oli se sitten salaatinlehti leivän päällä, tämä sai äidin purkamaan ahdistustaan syömällä salaa lohtu ruokaa, tämän tavan hän opetti minulle tarjoamalla herkkui myös minulle aina kun itkin, opin myös usealta sairaala käynniltä lapsuudessa että palkkio usein olikin jäätelö taikka possumunkki, yksinäisyyteen syötiin kanssa, ja väsymykseen, opin piilosyömään ala-asteella ku isä alkoi haukkua minua läskiksi vaikka olin normi painoinen, lohtu söin tuolloin, isä haukkuu minua ja kommentoi tänä päivänäkin syömisiäni oli se vaikkapa vain yksi paahtoleipä, hän on siirtänyt agressiivisen käytöksensä äidistäni minuun, tämä tapahtui kun olin lukiossa ja isä erosi äidistä, isällä ei ollut enää kohdetta jota haukkua joten hän alkoi tuolloin oikeen toden teolla kohdella minua paskasti, ja kuten kaikki kiteytyi yhteen vkl ku isän rakkauden kohde oli jättänyt hänet ja isä oli itsetuhoisella päällä, päätin mennä seuraksi jotta isällä olisi joku tuki, väärin tehty sillä isä ei puhut erosta vaan haukkui minua pelkästään koko kaksi päivää mitä olin siel, viimeisellä kävelylenkillä isä kehui siskoani suskia, ja puhuttiin hyvää ihmisistä mut sit ku tuli mun vuoro niin ainoa asia mitä isä sanoi oli "sanotaan että oot mun tytär ja jätetään asia siihen", siis olin auttanut juuri 2vrk itsetuhoista isää ja niellyt kaikki haukkumiset mitä hänen suustaan tuli minua kohtaan ja vain puhunut vain kohteliaasti ja ymmärtäväisesti takaisin ja hän ei edes tuosta voinut sanoa mitään hyvää minusta, hän kohtelee minua tosi paskasti kun ollaan kahdestaan, samoin nykyistä kumppaniaan mutta heti kun tulee joku toinen henkilö paikalle niin muututaan joko mykäksi taikka vitsaillaan pilkaten samalla muita tai ollaan yllättäen hyvätuulisia. Isäni ei ole osannut puhua minulle mistään muusta kuin painostani viimeiset neljä vuotta, vaikka kertoisin muista jutuistani hän on kuin ei olisi kuulevinaan, häntä kiinnostaa vain jos laihdun, ja kerrankin olin laihtunut 4kg ja hänestä se ei ollut tarpeeksi, minun olisi pitänyt laihtua samassa ajassa 40-60kg ja nyt kyseessä on aikaväli 2-3kk. Tämän kaiken hän perustaa siihen että hän itsekkin pystyy laihtumaan 4-8kg kuukaudessa. Mutta hän ei tajua että hän on itse kusipää tuona aikana sillä hän ei syö lähes mitään, kaksi leipää päivässä, on ärtyisä ja agressiivinen, nukkuu huonosti, haukkuu kaikkia, tuhlaa rahaa, ym. eli on täys paskapää. On kuulemma isässä positiivisia puolia mutta hän ei ole näyttänyt yhtään näistä minulle. Suvunkin edessä minun pitäisi olla vain hiljaa ja kadoksissa, jos puhun, isä haukkuu ja käskee pitää turpani kiinni, mutta koska en ole kuin äitini joka poistui aina paikalta itkemään muualle, vaan minä sanon takas ja kerron kaikkien kuullen mitä mieltä olen isän käytöksestä ja kohtelusta. Huomautan myös muille miten hän on minua kahden kesken kohdellut, ja tämän kaiken takia syntyy riita, ja isä tekee nopean lähdön pois vierailulta, sillä hän ei halua näyttää paskiaiselta muiden edessä, mutta heti kun olemme kahden paska kohtelu jatkuu, vaikka huomautan että hän oli se joka aloitti haukkumisen, hänen mielestään minun ei kuulu käyttäytyä noin, ja kun huomautan saman asian hänelle niin alkaa itkuraivo jolloin hän yrittää syyllistää minua, hän purkaa sieluaa ja vaikka tajuan että hän haluaa vain nähdä sukulaisiaa koska hänellä ei ole muita ja hän on yksinäinen ym. niin näen hänen läpi, hän puhuu vain itsestään eikä ota vastuuta siitä että kohtelee ihmisiä epäpuollueellisesti. Kyl mua käy sääliksi isää kun hän itkee, sillä harvoin hän itkee, mut hän ei ole minään näinä vuosina oppinut että jos haukkuu toista niin lopulta tämä tieto kantautuu muillekkin tiedoksi, hän on oman soppansa keittänyt, ja sitä paitsi milloin minä opin antamaan periksi siitä toivosta että isä muuttuisi, olen yrittänyt jankata hänen päähänsä ettei ihmisiä kohdella paskasti siis jo 5-vuotiaasta lähtien, oikeen kunnolla aloitin 9-vuotiaana kun hän alkoi haukkua minua pahasti ja alkoi kohdella minua aikuisesti. Isä ei vaan muutu, hän kohtelee siskoani hyvin ja muita sukulaisia sekä sisaruksiaa, mutta jostain syystä hän kohtelee minua yhtä paskasti kuin kohtelee äitiäni, ja kuten hän on maininnut minulle aiemmin niin olen ihan yhtä läski kuin äitini ja yhtä syöppö, olen ihan kuin äitini, sama läski, no ehkäpä tämä johtuu siitä kun isä näkee minut niin hän näkee äitini sillä meitä luulaan usein siskoiksi taikka sanotaan että ollaan selkeästi äiti ja tytär, niin saman näköisiä. Kauniita mutta läskei. Muistan myös ekan kerran kun isä huomautti minulle veden juonnista "taas sä juot", ihan kuin olisin juonut limsaa pari litraa taikka syönyt herkkui vasta äsken. Vedessä ei ole kaloreita ja siksi isä hyväksyy tämän juonnin vain silloin kun hän itse uskoo minun todellakin juovan vettä. Ja tämä tapahtuu harvoin.

No niin tuli sit purettua ajatuksia enempi kuin luulinkaan. No 20min viel ja sit uus syönti kerta. Ulkona on +5 mutta sääennusteen mukaan tuntuu kuin -0 astetta ois. Päätäsärkee. Otin tosin särkylääkkeen aamulääkkeiden kanssa. Tänään on suunnitelmissa posti, psyk.pol, kela, kodin siivous, puutarhatyöt, kaupassa käynti.