Pitkävaari sairaalassa

Juu elikä pitkävaarini eli äidinisä on joutunut sairaalaan pahojen raajojen turvotuksen vuoksi ja sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Eikä tämä ole eka kerta kun pitkävaari on joutunut jättämään vilman eli koirani yksin ku on joutunut ajamaan itse porvoon sairaalan päivystykseen. Nytkin Vilma oli 11h yksin sisällä. Olen myös kuullut että kun pitkänvaarin kunto alkoi heikentyä niin saattoi mennä viikko taikka jopa kaksi kun koirani ei päässyt metsään kävelylle tai millekkään kävelylle. Koirani meni siis pitkällevaarilleni pitkäaikaiseen hoitoon ja lopulta tälle omaksi kun itse vietin 10kk psykiatrisessa sairaalahoidossa. Koirallani on siel sipoossa 5000m2 tontti missä olla eli kyl sillä on kaikki hyvin, mutta pitkävaari ei pysty hoitaa koiraani enää. Tämän sairaala reissun myötä, pitkävaarini tuskin pääsee enää menemään kotonaan yläkertaan omaan makuuhuoneeseen. Pitkällävaarilla ei ole vettä, lämmitystä taikka kunnon hygienista kotia missä asua. Puuhellal lämmittää asuntoa talvisin ja siltikään sisällä ei ole kuin +15 astetta. Kävelyt metsässä ei onnistu kun pitkänvaarin jalka ei nouse enää paljoakaan maasta. No mut kuitenkin eli lyhyesti vaarini on tosi huonos kunnos ja ei pysty kunnol hoitaa koiraani. Joten koirani tulee tänä kesänä minulle takaisin. Joko tosi pian taikka viimeistään loppu kesästä. Jos en kykene hoitaa vilmaa niin joudun luopumaan hänestä ventovieraaseen kotiin. Ongelman ydin on siinä että minä painan 152,7kg ja vaikka teen päätöksiä muuttaa elämäntapojani niin en onnistu niissä edes yhtäpäivää.

Eli minä painan tällä hetkellä 152,7kg, pystyn kävelemään vain yhden bussipysäkki välin kerralla ja hitaasti. En ole läheskään siinä kunnossa että voisin hoitaa itse koiraani. Olen saanut naapuriltani lupauksen ulkoiluttaa koiraani jos olen esim kipeä tai en jostain syystä kykene viemään itse ulos. Olen tästä kiitollinen, mutta jos en kykene itse ulkoiluttaa koiraani niin miten voin hoitaa sitä. Minun on saatava säännöllinen ulkoilu-, liikunta-, päivä-, ja kävelyrytmi jos tahdon onnistua koirani hoidossa. No yksi mikä tehtävä olen saanut pistää rytmilliseksi on ruokailu ja kaloreitten määrä. Eli kuten aiemmassa kirjoituksessa kirjoitin, joka päivä pitäisi syödä 2000kcal ja juoda 2L vettä. Tänään otin veden juonti sovelluksen kännykkääni. Tosin siinä on että pitäis juoda 3L vettä mut aloitetaan nyt 2L veden juonnista. Eilen ei kalori määrä täsmännyt, eikä varmastikkaan tänään ku söin viisi suklaapatukkaa. Eli törkeästi sabotoin omaa ruokailuani ja laihtumista sekä mahista saada vilma takaisin.

Mulla on niin pinttyneet arki tottumukset, huonot sellaiset, että elämä menee vain ohi. Elämäni päivästä toiseen on vain istumista nojatuolissani ja läppärin äärellä olemista. No nyt kesäisin istun pihallani mutta silti läppärin äärellä. En virkistä itseäni edes kirjoilla tai playstation peleillä tai edes katsomalla elokuvia telkkarista. Istun vaan ja käyn päivän aikana tauotta facebookin samoja postauksia läpi yhä uudelleen ja uudelleen. En kehitä itseäni. En siisti asuntoani, taikka sisusta sitä. En urheile taikka liiku. En leivo kevyitä herkkuja taikka kokkaa kunnon monipuolista ruokaa. En käy siskollani. En käy kavereitteni kotona käymässä. En maalaa taikka piirrä. En hoida pihaani. En opiskele taikka käy kursseilla. En osallistu ilmaistapahtumiin mitä kaupunki järjestää. En osallistu festareille. En käy uusissa paikoissa. En valokuvaa. En tee yhtään mitään vaikka ainoa asia mitä minulla on, on aikaa, voin tehdä mitä tahdon. Olen liian monta vuotta ollut näin elikä liikaa vapaata aikaa. Minulla on kaikki päivät vapaata aikaa, ei velvotteita, ei sääntöjä taikka rajoitteita mitä en sais tehdä, ei säännöllistä päivärytmiä, ei koulua taikka työpaikkaa, ei velvoitetta nousta aamuisin ylös, ei yhtään mitään, vaan vapaata aikaa. Tälläinen tilanne minulla on ollut sitten vuoden 2010 alusta asti. Kuten psykiatrisen poliklinikan lääkäri on minulle sanonut, minun pitää ottaa rauhallisesti ja antaa itselleni aikaa toipua koettelemuksistani. No nyt mulle vieläkin sanotaan että pitää ottaa rauhallisesti ja viel pari vuotta toipua. Tämä "ota rauhallisesti" on koitunut ongelmakseni. Alussa en onnistunut siinä mielen tasolla ja sit en onnistunut siinä fyysisesti, ja sit onnistuin siinä kummankin tasolla oikeen 100% teholla. Olen siis sohvaperuna paitsi että olen viel lötkömpi. Sosiaalisuuteni on ainut mikä on tallella. Pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa hyvin, mutta koska olen tänä päivänä tosi epäsivistynyt ihminen niin en tiedä mistä muut puhuvat taikka mistä itse puhuisin. Olen kuin eräs tuntemani ihminen eli ei osaa puhua muutakuin siitä mitä omaan arkeen kuuluu. Eli minun tapauksessa lapsuuden perheeni, pihani ja naapurini. En katso uutisia joten en tiedä mitä maailmalla tapahtuu paitsi kuninkaallisten osalta ja vähän länsi suurvallan presidentin Trumpin töppäilyjä ja älyttömyyksiä.

Eli kun minulla on aikaa niin luulis sitä voivan keskittää kaikki tarmonsa liikkumiseen ja terveyden edistämiseen jotta saisin vilman itselleni ja voisin todellakin huolehtia hänestä. Mutta ei. En saa itseäni liikkeelle taikka aloittamaan uusia asioita. En kuuntele kehoa iltaisin kun sitä väsyttää vaan haluan robottimaisesti jatkaa netin selaamista vaikka minulla ei ole mitään syytä olla koneella. Ja tämäkin on totta, minä olen koneella vaikka minun ei tarvitsisi taikka minulla ei ole mitään tehtävää tai tekemistä missä tarttis olla läppärin äärellä. Tuhlaan vaan aikaa siinä. Elämäni menee hukkaan enkä edes tajua sitä! Olen varmaan kirjoittanut jo aiemmin tähän blogiin siitä miten jo 11v lähtien olen istunut paikallani tekemättä mitään, vain haaveillut. Kirjoitin myös miten suurin osa elämästäni on mennyt sisällä kotonani istumassa paikallaan eikä mitään tehden tai koeten. No sitä on jatkunut tähän päivään asti. Monet muut ikäiseni ovat kokeneet paljon elämässään ja täten ovat luonteeltaan värikkäitä, hauskoja, humoristisia, spontaaneja, elämästä nauttivia, ym. He ovat myös kokeneet festareita, ulkomaan matkoja, perheen lisäystä, häitä, romansseja, harrastuksia, ravintolailtoja, uudenvuoden matkoja, risteilyjä, opiskelu kämppiä, kämppäkavereita, illanviettoja kavereiden kesken, kummiksituloa, tädiksi/sedäksi tuloa, vapaaehtoistyötä, tapahtumien avustamista, protesti marsseja, extrem urheilulajeja, laskettelulomia, luonnossa tapahtuvia matkoja, veneilyä, ym. Yksi asia, mikä on suuri, useimmilla heistä on työpaikka ja siten rahaa käytössä. Olin minäkin töissä ennen sairastumista. Olen ollut työtön ja siten myös köyhä jo 7½ vuotta. Nyt olen järjestänyt alkaen tästä vuodesta niin, että saan edes vähän rahaa tekemällä omaishoitajan lomitusta eli max. kolme päivää kuussa ja myymällä näin kesäisin kukkia joita olen kasvattanut. Minun pitää vaan kuntouttaa itseäni ja lähteä kävelemään joka päivä kolmesti puolen tunnin lenkki. Minun pitää myös kuntouttaa itseäni sen verran että alan nyt välittömästi tekemään yksityisen fysioterapeutin antamia liikkeitä aktiivisesti päivittäin jollen jopa pari kertaa päivässä, sillä ylihuomenna on 5/10 käyntikerta eli puolet käytetty mutta merkkejä toipumisesta ei ole. Minun pitää tehdä tarkka suunnitelma mitä teen ja milloin teen. Ongelmaksi muuttuu kaikki spontaaniset jutut eli yllätys muutokset jotka aina saa mieleni solmuun ja lamaannun pitkäksi aikaa pois arkirytmistä. Minulla on enää 5vk saada selkä pysyvästi kuntoon. Laihtua voi ohessa.

Olen ollut laihdutus kierteessä jo monta vuotta. Jos tänä päivänä en syö, niin painoni ei nouse-dieetillä, mikä on oikeasti tehnyt mulle vaan hallaa. Ja sen vuoksi en laihdu jos en syö vähemmän kuin 1200kcal eli nyt on erittäin tärkeää että saan kehoni perusenergia kulutukseni nostettua sinne 2000kcal rajalle. Jotta voin sitten alkaa laihtumaan kun syön -500kcal vähemmän joka päivä. Mikä sitten on suunnitelmani? Ehkä parempi että luon semmoisen ihan omalle excel tiedostolle. Ja merkkaan sinne jokaisen päivän mitä on olemassa, jotta tiedän milloin tsemppaan ja milloin rentoudun.