Sokerirasitustesti

Tänään kävin sokerirasitus testissä Helsingin Haagan terveysaseman laboratoriossa. Aamulla mittasin verensokerin ennen lähtöäni ja se oli 7,2mmol/l ja saavuttuani kotiin se oli 3,5mmol/l elikä minulla on heittelevä verensokeri, niin yläkanttiin kuin alakanttiin. Testi meni seuraavanlaisesti: verikoe, litkun juonti, 1h odottelu, verikoe, 1h odottelu, ja verikoe. Sokeri litkua juotiin vain ½l eikä maistunut oikeastaan miltään, join alle minuutissa koko litkun, lopus vähän äklötti, ei muuta. Odottelu aikana minulle muodostui päänsärky, kamala jano, väsymystä ja ajoittain heikkoa oloa. Kun tulin kotiin aloin tutustumaan diabetesliiton sivuille ja huomasin että minulla on kaikki oireet jotka täsmää liian matalaan verensokeriin, ja olen saanut verensokeri mittaus arvoja jotka on alle 4,0mmol/l. Tää pistää mua miettimään onko mulla edes diabetes, pääsinkö sittenkin pälkähästä, ja eikö mun sittenkään tarvii tehdä elämäntapa muutos remonttia vaan saan jäädä tähän mis nyt oon? Kyl mä tiedän että on aika tehdä muutos jollen halua joutua siihen jamaan mistä ei ole paluuta. Diabetes ois ollut hyvä motivaatio mut jos sitä ei oo, niin mikä sit motivoi.

Diabetes faktoja

Eli diabeetikkona minun on todettava faktat mitä sen mukana tulee. Kirjoitin edellisessä kirjoitelmassa että tajusin kynsien pureskelemattomuuden tärkeyden. Eli koska olen pureskellut kynsiäni viimeiset 16-vuotta niin nyt en enää voi. Syy tähän on pienten haavaumien riski muodostaa pahoja haavoja ja kuolioita jolloin menetän sormet. Sama pätee varpaiden kynsiin. Eli en saa enää repiä varpaiden kynsiä taikka pureskella sormien kynsiäni, vaan ne pitää varovaisesti leikata aina lyhyeksi varoen ettei tee pieniä haavaumia. Myös jalkojen hoito on tärkeää jottei tule haavaumia jotka voi johtaa ambutioon. Toinen asia minkä tajusin että diabeetikoilla on elintärkeää että suu ja hampaat on kunnossa. Eli ihan hyvä että viikon päästä on hammashygienisti niin saa hammastiedostoihin diabetes 2 merkinnän niin pääsen helpommin hammaslääkärille. Ja minullahan on hammaslääkäri aika kahden viikon päästä jolloin päästää paikkaamaan ekat reiät. Sit on hampaat kunnossa. Minulla siis on 12 alkavaa reikää todettu vuosi sitten, tuolloin todettiin myös ien tulehdus koko suussa. Tänään tosin verensokeri arvot näyttivät hyviä tuloksia. Ystäväni lainas verensokeri mittariaan minulle. Tein muutoksen sokerirasitus kokeseen ja menenki huomen aamul testiin ja huomen perun 5.4 olevan sokerirasituskokeen.

Kuoleman tuomio 22.3.2017

Kävin tänään 22.3.2017 omalla terveydenhoitajallani Päivi S. terveysasemalla. Läpikäytävää listaa oli paljon: lääkkeiden uusinta, mahdollinen tyrä, inva taxin saanti lähete, tukiliivit, selän kuvaus, tukikengät, ravitsemusterapeutille aika, lääkärille aika, ym. Mitä me lopulta todettiin ja tehtiin yllätti minutkin. Sain lääkäri ajan 19.4.2017 koskien inva taxi matkoja ja selän tutkintaa ja muita tarpeellisia asioita, minulla todettiin alkava diabetes sillä verensokerini oli 9,3 mmol ja sain lähetteen sokerirasitukseen johon varasin ajan 5.4.2017, lisäksi hoitaja totesi että minulla on palleatyrä joka ei parannu muuta kuin laihduttamalla ja näitä ilmenee liikalihavilla ja osilla se on kipeä kuten minulla, näiden lisäksi saan kotiini henkilön joka arvioi mitä lisäapuvälineitä tarvitsen, verenpaineeni ja sokerini sekä kolesteroli arvot ovat pahasti ristiriidassa keskenään ja aiheuttavat yhdessä lisäoireita kuten rasvamaksaa ja tyrän repeämistä. Mulla meni terveydenhoitajalla 50min normin vartin sijasta. Terveydenhoitajani totesi vaan että nyt ollaan siinä jamassa että tajutaan ettei huonommin voisi mennä ja tajutaan että nyt on pakko tehdä täys käännös elämässä tai muuten ylittää sen viivan josta paluuta ei enää ole ja terveys pysyvästi vahingoittuu tai sitten saattaa kuolla.

Mietin vaan miten kerron äidille tai isälle tai suskille tämän. No tuli soitettua siskolle ja kerrottua. Ja jopa hän otti asian vakavammin kuin minä itse jolle kaikki tämä tapahtuu. Keskustelu puhelimessa meni ihan hyvin hänen kanssaan. Sit soitin äidille ja kerroin kaiken. Nyt äiti on matkalla tänne verensokerimittarin kanssa. Äiti tuli ja verensokerini oli 4,9 mmol eli vähän alakanttiin. Nähtävästi pelästytin äidin kunnolla sillä hän pelkää että kuolen ja itki pelosta. Äiti kysyi minulta useaan otteeseen tänään että olenko nyt niin pohjalla että olen valmis taistelemaan itseni terveeksi ja tekemään kaikkeni sen suhteen. Tunsin koko päivän etten ole viel aivan pohjalukemis tai vuorostaan en tuntenut faktojen iskeneen alitajuntaani viel. Mut nyt fakta että voin kuolla on iskenyt minuun kuin salama taivaalta. Ja siksi en saa unta. Tällä kertaa tulee olemaan uneton yö kunnon syyllä, sillä pelkään että verensokerini on aamulla aivan alilukemissa ja en selviä sairaalaan ajoissa ja kuolen siihen ja nyt. Tämä pelko saa minut itkemään. Kaikesta huolimatta mitä tänään päivällä paljastui niin söin iltapalaksi nami vohveli keksi pussin ja join lonkeron. En pystynyt edes saadessani mahdollisen kuolema tuomion sairauksieni vuoksi lopettamaan syömistä ja herkuttelua. Vanhat tottumukset ovat sitkeitä. Jos herkkuja on niin ne pitää syödä ja jos niitä ei oo niin pitää hankkia vaikka viimeiset rahat menisi. Nytkin suu kuolaa herkkujen perään. Kuten terveydenhoitajani sanoi, tarvitsen tarkat säännöt ja ohjeet sillä mikään muu ei toimi minun kohdalla.

Mitä minun pitäisi tarkalleen sitten tehdä? Minun pitäisi tutustua diabeetikon kiellettyihin ja sallittuihin ruokiin ja opetella diabeetikon ruokavalio, lääkitys ja insuliinimäärien vaikutus verrattuna verensokeriin. Minun pitäisi opetella myös terveellinen ruokavalio ja ruokien hiilarien, sokerien ja kaloreitten määrä eli opetella ruokien arvot kunnolla ja opetella syömään pienempiä määriä. Minun pitäisi opetella myös valitsemaan terveelliset ruoka vaihtoehdot asioidessani kaupassa ja syödessäni ulkona. Minun tulisi opetella alusta asti taas liikkumaan päivittäin ja säännöllisesti. Eli minun pitäisi venytellä päivittäin selkääni, niin taakse kuin eteen että sivulle venytystä, minun pitäisi myös tehdä kiertoliike venytyksiä selkääni sekä venyttää pakara lihaksiani päivittäin. Minun pitäisi myös aloittaa pieni määrä liikuntaa mitä tekisin pariin otteeseen päivässä. Eli kävellä pieni lenkki kolmesti päivässä ja tehdä koti jumppaa pienissä määrin. Siis heti kun rupesin kirjoittelemaan mitä liikuntaa minun tarttee tehdä, niin maistui pakkopullalta koko homma, ruokavalio muutoksista venyttelyihin meni hyväksytysti mutta liikunta ei vaan uppoa muhun. Mun pitäisi myös tutustua alusta asti verenpainetautiin ja sen sivuoireisiin ja seurauksiin sekä miten sitä voi itse hoitaa. Ja sama juttu kolesterolitaudista eli mitä kaikkea siitä voikaan seurata ja miten sitä tulisi hoitaa lääkityksen lisäksi ja mikä ruokavalio muutoksia tulisi tehdä. Ois hyvä tutustua myös veritulppiin, aivoinfarktiin ja keuhkoverentulppaan, myös sydänkohtaukset eritoten happivajauksen aiheuttamat sydänviat tulisi käydä läpi perusteellisesti. Mun tulisi kans tutustua hampaiden hoidon merkityksestä eri sairauksiin ja mitä edellytetään terveeltä suulta diabeteksen kannalta.

Mikä olisi sitten minun motivaationi tutustua kaikkeen tähän kirjallisuuteen, muuttaa vanhat tottumukseni, aloittaa liikkuminen, huolehtia hygieniastani, opetella syömään vähemmän ja terveellisemmin? Minkä vuoksi minä taistelen hengestäni? Mitä minun elämäni nyt on, onko se edes taistelemisen arvoista? Motivaationani on haaveeni tehdä kaikenlaista mitä nyt en kykene tekemään. Näitä ovat väriestejuoksurata, seinäkiipeily, superparkis käynti, suppauksen kokeilu, ulkomailla matkailu, kanootilla ajelu, opetella tanssimaan lavatansseja, pelata lentopalloa rannalla, vaeltaa, laskea köydellä alas kalliota, käydä ulkoilmakonserteissa, telttailla, vaeltaa, maastopyöräillä, olla ranta kunnossa, mahtua omistamiini leninkeihin, pitää korollisia kenkiä, winsord pilates, hölkätä naisten kymppi, nauttia elämästä, opetella bilettämään ja relamaan, ym. Toisaalta motivaationa pitäis olla tosi faktat, eli en halua saada sydänkohtausta, aivoinfarktia tai keuhkoveritulppaa taikka veritulppaa yleisesti, en halua saada kehoni täyteen makuuhaavoja taikka jalkani menevän toimintakyvyttömiksi diabeteksen takia, en mahdu useimpiin tuoleihin istumaan käsinojien estäessä, en kykene kävelemään huonon kunnon ja selkäoireiden sekä arvoiltaan heittelevän diabeteksesta johtuvaan heikkenemistilan vuoksi, en halua joutua pyörätuoliin, en haluaisi turvautua apuvälineisiin joita minulle arvioidaan tarvitsevan, en halua uniapnea laitetta, en halua tajuuttomuus kohtauksia, en halua että keskittymiskykyni huononee entisestään (mistä unohdin mainita terveydenhoitajalleni), en halua kävellä kuin vaakkuva pingviini, en halua jalkojeni virheasentoni pahentuvan entuudestaan, haluan että minusta saadaan helpommin ja useammasta kohtaa otettua verikoe, en halua virtsan karkailun pahentuvan, haluan eroon peräpukamista, enkä halua lääkityksien määrien korottuvan tai lisääntyvän. Motivaatio on vaan niin vaikea saavuttaa vuosien laiskottelun ja jouten olon jälkeen. Pitää vaan tehdä päätös ja pitää siitä kiinni, muu ei auta.

Mikä sitten voisi olla piristävää tekemistä tässä välissä kun en vielä pysty tekemään haluamani asioita? Mitens ois tv-sarjojen eri kausien katsominen kokonaisuudessa, elokuva iltaman pitäminen kerran viikossa, puutarhan ja pioneiden hoitoa, kodin siivoamista, eri ruoka reseptien kokeilua, ystävillä vierailua, kynsien kasvattamisen jälkeen manikyyrissä käyminen, terassien läpikäynti, picknikillä käymistä, vesijuoksemassa ja kuntosalilla käymistä, leikkokukkien ostoa, kirjojen lukua, maalausta, askartelua, museoissa käyntiä, rannalla oleilua, kahvilois käyntiä, ym.

Tajusin muuten juuri äsken klo 04.15 että munhan on pakko laittaa sormenkyntenikin kuntoon sillä niitä kautta diabeetikoilla etenee tulehdustaudit helposti, etenkin jos pureskelee kynsiä ja niissä on haavaumia, Sama koskee varpaankynsiä. Tähän päättyi kynsien repiminen ja pureskelu. Pakkohan sitä on lopettaa. No olen pureskellut kynsiäni sitten ekan luokan eli sitten vuoden 1991 eli 16 vuotta. Eiköhän ole korkea aika aikuistua ja kasvattaa kunnon ehjät ja terveet kynnet. Etenkin kun on diabetes.

TAKAPAKKI JA PAHASTI

Eli nyt on taas tullut suuria muutoksia. En selviä edes enää kauppareissusta vaikka saisin autokyydin. Pienet kaupat on ok, jos saan sen jälkeen levähdettyä reippaasti penkillä, mikä on mahdollista vain jos minulle ei ole pakasteita ostettuna. En selviä k-citymarketista taikka prismasta. Selkää kiristää niin vietävän paljon mikä vaikuttaa jaksavuuteen. Minulle siis kävi niin että menin 69 bussilla ala-malmin k-citymarkettiin täällä helsingissä mis asun. Minulla oli jo kipuja kävellessäni kaupan info pisteelle vaihtamaan sodastream laitteen happipatruunaa, minulla oli vaikeuksia jaksaa kävellä huonon kuntoni vuoksi. Tämän jälkeen siirryin tiskin toiselle luukulle eli postin puolelle ja noudin kevyen paketin, kumartuminen käsilaukkuun ja sieltä kurkottamaan posti paketti lappusta aiheutti älyttömät kivut. Tämän jälkeen pääsin juuri ja juuri kalatiskille, pienet lirut tuli housuun ja olin voimieni äärirajoilla, jopa seisominen oli liikaa mutta lähin istumapaikka oli aivojeni mukaan kassojen luona (jälkikäteen ajateltuna istumapaikka oli aivan kalatiskin vieressä). Ostin kaupasta vain lohta ja viilistä ja ostoskori tuntui tuskaisen painavalta. Jouduin matkalla kassoille nojamaan ja ottamaan tukea limsa kasoista jotka oli keskikäytävällä. Menin lähimmälle kassalle, ostosten nostaminen liukuhihnalle oli tuskaa, kylmähiki valui otsaltani ja just ymmärsin ympäristöäni, en tajunnut edes käyttää plussakorttiani, ja pakkaaminen oli kaiken järjen vastaista kivun kovuuden vuoksi. Istuin puol tuntia viereisen kassan pakkaamispenkillä kylmähiki valuen otsalta ja itkien kivusta, särkyä oli kauttaalta koko kehossa, pisteliäs kipu ei hellittänyt selässä. Kun kokemani sokki hetki oli ohi jaksoin kävellä infopisteen vieressä oleville penkeille kunnes kipu yltyi taas niin kovaksi ettei minusta ollut kävelijäksi. Olin siinä vartin ajan. Seuraavaksi kävelin bussipysäkille asti, jouduin pysähtelemään välillä sillä kuntoni oli niin huono ja kipu niin sietämätöntä. Istuin monen vuoden jälkeen bussin etupenkille ja kun jäin bussista pois, poistuin bussin etuovesta varmaankin ekaa kertaa elämässäni. Istuin viel viimeisen levähdyksen bussipysäkillä, sit taapersin hitaasti vaakkuen kotio asti. Eli kauppa ja posti reissu vei normaalin 45min reissun sijaan yli 2½ tuntia. Selkäni ei veny yhtään, en pysty edes kumartumaan käsien pesuun taikka kumartumaan hieman että voisin tiskata ilman kipua. Olen huomannut että minulla on väärä asento jaloissa kävellessäni, jalkani asennot on vääntyneet lonkista lähtien ulkosyrjälle ja niiden kääntö oikeaan asentoon jo pelkästään istuessa sattuu pirusti ja kävellessä älytön särky. Olen niin huono kuntoinen että meneminen kuntoilu paikkaan kuten kuntosali tai uimahalli vie jo kaiken minun voimani, jos jaksan siellä jotain tehdä niin sitten en jaksa sieltä pois. Uimahalleissa on se huono puoli etten jaksa altaassa olon jälkeen saunoa taikka peseytyä ilman että voin heikosti ja on tosi noloa 32-vuotiaana mennä istuma inva pesupaikalle. Pahinta on kuitenkin matka urheilupisteestä kotio, mihin en vain kykene. Olen päättänyt äidin kanssa että haen inva taksi palveluja jotta en ole kotona jumissa ja en ole ystävästäni annesta kokonaan riippuvainen. Inva taksipalvelut ovat vain apukeino saada liikunta kyky takaisin. Tarkoituksenani ois tässä 2½ kuukauden aikana saada kävely kunto ja kyky takaisin. Niin voi koko kesän ajan kävellä pitkin helsinkiä ja rantaviivaa. Ai niin mulla on myös tyrä vatsassa. Mikä tarkoittaa että lihakset ovat antaneet periksi siinä kohtaan ja vatsalihapeitteiden alta pursuaa sisälmykset ulos. Eli kun olen laihtunut tai jopa jo nyt tarvitsen vatsalihasten kirennys laikkaukset eli ompeleet jotka yhdistävät lihakset ja sulkevat aukon. Mitä mun tarvii tehdä alkaen maanantaista on venytellä selkä ja pakara lihaksia monta kertaa päivässä, tehdä selkärangan kierto venytyksiä, suoristaa selkärankaa, saada lonkka liikkumaan, pestä hampaat kolmesti päivässä, käydä suihkussa päivittäin, kasvattaa pitkät kynnet eli laittaa kynsien pureskelu stoppi ainetta. Palkkioksi annan itselleni kesäkuun alussa kynsihoidon ja kasvohoidon ja värjään tukkani kotona jonka jälkeen käyn leikkauttamassa sen :D Suurin palkkio itselleni on kävelylenkki.

Uusiksi meni kaikki, hohhoija

Eli hei kaikki mua arvostelleet ja tukeneet ihmiset. Olen ollut nähtävästi koko vuoden alun näin pilvilinnoissa asuen ja ajatellen pystyväni vaikka mihin. Nyt on tullut aika tehdä uudet suunnitelmat ja todellakin pitää niistä kiinni, niin ruokavalion kuin liikunnan osalta. Tosi faktat on että tuskin kykenen edes kävelemään ilman kipua, luultavasti rasva painaa ristiselkää niin pahasti ettei liikkumisesta tule mitään. On aika edetä babysteps-moodilla ja olla hellä itselle mutta samalla kurinalainen. Tässä tulee mun uusi suunnitelmani:

Ruokavalio: 1400kcal, hiilihydraatiton-ruokavalio, ja ei herkkuja

Liikunta ehdotukset: ma, ke ja pe vesijuoksu 30-60min + kävely 30min
                                  ti, to ja la kuntosali 60min + kävely 30min

Tarkoituksena on aluksi se että menen liikuntapaikkoihin ylipäätänsä, sillä lähtö on se vaikein osuus minulle. Edes yritys tehdä jotain liikuntaa on jo hyvä juttu. Myös vuosia sitten fysioterapeutin neuvomat venytys liikkeet selkään on aloitettava sillä ristiselän ja lantionalueen lihakset on tosi kireitä ja aiheuttavat kipua kävellessä.

Raha faktat

Mietin mitenkä tulisin toimeen jos elämääni tulisi suuria muutoksia. Taloudellisesti siis. Tarttisin rahaa seuraaviin asioihin: Täl hetkel kuntoiluun, eri lajien kokeiluun ja niiden harrastamiseen, terveelliseen ruokavalioon, sosiaalisiin tilanteisiin, pionien kasvatukseen, kotimaanmatkoihin, kulttuuriin, personal trainer tapaamisiin, hierontaan ja ravitsemusneuvontaan; Seuraavaksi aikaisemman lisäksi Vilman hoitoon, ulkomaanmatkoihin, tavallisiin ja urheilu vaatteisiin, treffeihin, kynsihoitoihin, meikkaus oppituntiin ja arpien hoitoon. Sitten tarvitsen noiden lisäksi rahaa koulutukseen, kursseihin, oppikirjoihin ja koulumatkoihin. Näitä seuraa sitten terveysalan rahakulut eli ihonpoistoleikkaus, rintojen kohotusleikkaus, haavanhoitokulut, keinohedelmöityshoidot ja tutkimukset sekä matkakustannukset, synnytys kulut, sikiö ultrat. Sen jälkeen tulee loppuelämän ajan seuraavat kustannukset: vauvan vakuutus, vauvan vaatteet, lasten vaunut, ristiäiset, pinnasänky, muutto, isompi vuokra. Eli rahaa tarvitaan ja yksin en pysty suoriutumaan noista kustannuksista, etenkään pienellä eläkkeellä. Mitenkä saisin sitten enempi rahaa? Menemällä töihin, kunnostamalla keittiötuoleja myyntiä ajatellen, myymällä pionin taimia,

Paino on pudonnut ja noussut, ja taas pudonnut ja noussut. Olen laihtunut vain -3,6kg kahden kuukauden aikana. En ole harrastanut lainkaan liikuntaa ja olen rapa kunnos mistä olenkin kirjoittanut monesti tähän blogiin. Minua lannisti ajatuskin siitä että laihtumisen jälkeen minulle jäisi roikkuvaa nahkaa ja kroppani näyttäis 90-vuotiaan keholta. Myös yli väsymys on haitannut tilannettani, mistä myös olen kirjoitellut tänne blogiin. Mikään suunnitelmani liikunnan suhteen ja ruokailun suhteen ei toteudu koska toteutukseen on aina liian pitkä aika, tai nukun pommiin, tai en oo valmistautunut tarpeellisesti ruoan laittoon. Multa puuttuu spontaanius lähteä ja tehdä asioita, olen liikaa kotini vanki vaikkei pakollisia ja näkyviä kahleita olekkaan. Nyt valvoin jälleen yhen yön ajatuksena että lähen klo 5 mäkelänrinteen uimahallilla käymään mutta se purkautui ku aloin mittie että menen sittenkin malmin uimahalliin vesijuoksee, tämä taas kariutui siihen että kävin juuri illalla suihkussa ja hiukset tuntuvat ihanilta... tekosyit vaan tulvii mun korvista ja suusta, eikä loppua näy.

Mulla on olemassa excel dokumentti missä mulla on monia elämän kirjoituksia ja suunnitelmia kirjattuna, ja yksi niistä on päivä ohjelman kirjaaminen eli päiväkirja, tämä auttaa minua seuraamaan mitä oon milloinkin tehnyt. Ja useinmiten saan huomata päiväni koostuvan istumisesta ja nukkumisesta. Sanotaan että 60 päivästä olen liikkunut kahtena päivänä, ja ollut koko päivän nolla tasoa aktiivisempi seitsemänä päivänä ainoastaan. Minkälainen päiväni voisi sitten olla? Olenko koskaan miettinyt minkälainen päiväni ois oikeasti jos tekisin jatkuvasti jotain oltaessani hereillä, aivan kuten tein silloin kun olin töissä (joskus muinaishistoriassa). Jos eka mietitään mitä tekemistä minulla ylipäätään on arjessa. Kodin siivoamista joka toinen viikko, pyykkituvassa käynti joka toinen viikko, äidin tapaaminen kerran kahes viikossa, suvi h näkeminen kerran kahessa viikossa, kaverin näkeminen kerran joka toinen kuukausi, kaupassa käynti kerran viikossa... siin se taitaa olla... no tein itselleni pakko tekemällä toimivan viikko aikataulun. Eiku alkamaan noudattaa sitä.