helsingin kaupungin sosiaaliviraston fysioterapia käynti

Eli jee, mul oli aika fysioterapeutille. Ja siin olikin se ainut jee sen lisäksi ettei minulla ollut aikaisempaa taliaivo fysioterapeuttia vaan sain uuden. Huonompi uutinen on että hänkin on aivan resurssi ohjeistusten piirittämä. Hän sentään kuunteli ja kirjoitti asioita hyvin selkeästi, ymmärsi mistä kiikastaa kun kerroin tilanteeni, hän myös selkeästi tutki selän ja lantion liikkuvuutta. Hän kirjoitti myös papereihini että annettu uudet ja lisä pienois liikkeet keskivartalon vahvistamiseen, mutta aikajanallisesti yhä enempi tehottomiksi jääneet liikkeet eivät ole edistäneet liikkuvuuden parantumista. Pitäisi harkita tehokkaampaa hoitoa. Tukikenkiä en saanut, neuvot miten ja mistä voin ostaa tuetut pohjalliset kyllä sain, suosituksen saada apuvälineitä sain joten matka jatkuu vapun jälkeen kontulaan. Sain listan hyödyttömiä liikkeitä lappuselle ja niiden teko alkaa heti 1.5 maanantaina. Siis voin saada selkäsäryt pois tekemällä yksinkertaisia liikkeitä kolme kertaa päivässä, plus käymällä vesijuoksussa ja kuntosalilla pari kertaa viikossa. Eli nyt 1.5 lähtien otan tehtäväkseni saada kävely kuntoni ja liikkuvuuteni takaisin.

Syömishäiriöpoliklinikka

Olen saanut ajan syömishäiriö poliklinikalle 3.5.2017. Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa sitten 22.3.2017 ja se ei näytä säännölliseltä, tasapuoliselta eikä normi kaloriselta. Saa nähdä mitä kaikkea sanomista tulee kun näytän ruokapäiväkirjani heille. Ehkei kuitenkaan hyvää sanomista. Syöntimääräni ovat suuria. Ja samoin tekemäni ruoka määrät. Esimerkiksi nyt tein 20L simaa vapuksi, mikä on paljon. Teen aina jätti kattilallisen keittoa ruoaksi. Nyt tänään olen tekemässä kaalilaatikkoa mistä tulee hemo annos ruokaa. Vapuksi ajattelin munkkien, tippaleipien ja siman lisäksi tehdä viel sitruuna juustokakun, mikä on aivan liikaa. Ajattelen kuin kotitalousäiti vaikken olekkaan itse äiti taikka ison talon emäntä. Pienin juomalasi mitä minulla on on 3,5dl ja isommassa 6dl tilavuus. Opin jo ala-asteella isoihin laseihin ku äiti siirtyi isoihin muovi laseihin. Syy jottei tarttis nousta aivan heti hakemaan lisää. Meillä oli tapana huutaa olkkarista äidille keittiöön joskos tois juotavaa, melko myöhäiselle teiniälle asti. Vasta vanhempien eroaie sai lopettamaan juotavan pyytämisen. Tai käskyttämistähän se oli, käytettiin törkeästi hyväksi äitiä. No mut kuitenkin tuo oli samaa aikaa ala-asteella kun opin syömään puol litraa jäätelöä kerralla. Aluksi syynä jäätelöpakkauksiin oli niiden edullisuus verrattuna irtojäätelöpuikkoihin ja tuutteihin. Alussa otettiin pienet annokset 2cm viipaleita. Sit nähtiin miten äiti söi suruunsa ja ahdistukseensa sekä yksinäisyyteensä isompia annoksia. Haluttiin saman kokoiset annokset. Siten annoskoot isontuivat kerta toisensa jälkeen, kunnes yks päivä huomasi syövänsä salaa yks tai kaksi jäätelöpakettia itsekseen. Ja vielä syövän nopeasti ettei jäis isälle kiinni ja sais samaa haukkumista kuin äiti sai. Itse pää ruokakoot olivat jo lapsuudesta asti isoja sillä olin niin liikunnallinen lapsi että vanhempiani käskettiin syöttää minua ja siskoani koska olimme kuin luurankoja muihin lapsiin verrattuna. Söin hyvin ja terveellisesti aina eskariluokalle asti. Siellä yks hoitaja ei voinut ymmärtää että olin yli liikkuva lapsi ja söin myös reippaasti. Hänestä lapselle riitti kolme pinaattilettua, tl hilloa ja rkl salaattia viemään nälän. Kun saimme itse ottaa ruoan otin normi verran mitä muissa paikoissa söin ja kotona, hoitaja kutsui minua ahneeksi ja syöpöksi. Lopulta en saanut mitään syötäväksi, vaan jouduin odottamaan että muut ottavat ensin ja sitten minä saisin, mutta toinen hoitaja oli laskenut väärin ja en saanut mitään. Minulla oli koko päivä nälkä nimittäin hoitaja jatkoi samaa rataa ruoan rajoittamista minulta. Kun äiti haki minut eskarista ja ihmetteli itkuani ja väsymystäni, niin kerroin etten ollut saanut ruokaa kun uus hoitaja ei antanut. Äiti ei kuulemma saanut mitään tolkkua tähän hoitajaan, sit isä tuli ja teki lopun hoitajan työstä. Lasta ei kuulemma saanut pitää nälässä ja ruokaa oli annettava joka aterialla. Muistan monesti kärsineeni ahdistuksesta siitä että riittäisikö minulle ruokaa tänä päivänä ja estettäisikö minua jälleen syömästä. Eskarin johtaja ymmärsi minun tilanteeni vasta kuin sosiaalihuollosta soitettiin että emmekö ruoka lasta, lapsi nääntyy päiväkodissa ollessaan. Mutta tuolloin alkoi minun ekat ahdistukset ja pakkomielteet kohti ruokaa. Ruokajonoista on tullut kirous elämääni, minun on aina päästävä jonon eteen, vaikka muu elämä kärsisi siitä. Kouluissa en ole jäänyt juttelemaan kanssa opiskelijoiden kanssa, vaan juossut ruokajonoon, jäin paljosta vaille. Lukiossa inhosin sitä että reppu piti viedä eka kaappiin ennen kuin sai mennä ruokajonoon. Se ahdisti. Ja tuolloin otin tavallaan ruokajonoon pääsyn kisana, jo puol tuntia ennen ruokatunnin alkamista aloin keskittyä vain syömään pääsemiseen. Oppi meni harakoille tuolloin. Nyt aikuisena ei ole tuota ongelmaa, ei ole varaa ruokaloitten ruokiin vaan otan aina omat eväät mukaan. Töissäkin minulla oli eväät, en mennyt ruokaloihin syömään paitsi viimeisessä työpaikassa roihuvuoren vanhustenkeskuksessa. Ja sielkin jouduin hotkaisemaan ruokani. Nykyään syön suruun, tylsyyteen, tekemättömyyten, vain koska ruokaa on, yksinäisyyteen, koska minulla on tarve säädä mömmö ruokaa suu täyteen, janoon, suun kuivuuteen, energian laskuun, huonoon oloon, väsymykseen, tyhjään vatsaan, ahdistukseen, jotten purisi kynsiä, jotten heräisi yöllä, herkutteluun, pelkoon etten saa tälläistä herkkua enää, ruokaa vaille jäämis pelkoon, ect. Eli on monta erinäistä syytä miksi syön. Vaikeinta ruokatavoissa on tottumukset joita minulle on kasaantunut sitten eskarin. Nyt aikuis iällä olen vuorostaan tottunut ostamaan herkkuja kaupasta, en osaa lähteä kaupasta ilman jonkinlaista herkkua. Tänään matkaani lähti 3pkt twix suklaa patukoita. Toisaalta käyn jatkuvasti jääkaapilla etsien syötävää. Minusta tuntuu ettei siel ole syötävää vaikka jää-viilekaappi ois täynnä syötävää. Syy on yksinkertainen, ruoka pitäisi valmistaa, on raaka-aineita muttei valmista ruokaa. Tämän takia minulla menee vanhaksi jatkuvasti erinäinen määrä ruokia. Nytkin minulla on jääkaapissa ollut 2pkt jauhelihaa jo viikon ajan enkä vieläkään ole tehnyt siitä kaalilaatikkoa. Sama käy esim. vihanneksille ja jäävuorisalaateille. Lopulta ne päättyvät roskiin. Ja vain koska ne eivät ole suoraan syötäviä pika tai valmis ruokia.

EI HITTO

Siis oikeesti. Ok sain paljon tehtyä tänään. Sain käytyä heti aamusta lääkärin vastaanotolla, sitten menin kelaan, sielt psykiatriselle poliklinikalle ja sieltä sosiaalitoimistoon ja kaiken kukkuraksi viel hesburgeriin syömään.

Lääkäri ei mennyt lainkaan niin kuin ajattelin. Selän tutkimus oli suppea, ei sanonut mitään lihaksiston kireydestä, totes vaan useaan otteeseen että fysioterapeuttien liikeohjeistukset on todettu hyväksi ja toimiviksi. Ei harkinnut edes OMT lääkäriä, ei edes tiennyt mikä se oli. Osteopaattia ei harkinnut, sanoi vain ettei voi muutakuin fysioterapeuttilähetteen tehdä, ja sen hän oli jo tehnyt. Positiivista oli että lääkäri kirjoitti minulle kipugeelin ja uuden kipulääkkeen resepteinä, jotta jatkossa saan ne perustoimeentulon kautta lääkemaksusitoumuksella. Röntgen lähetteen hän laittoi minusta, sen menen ottamaan huomenna. Muuten oli kyllä pettymysten pettymys koko käynti. Olin laittanut kaiken toivoni siihen että saan selkäni nopeasti kuntoon jotta voin aloittaa liikunnan ja laihtua ja saada peruskunnon takaisin. Mutta turha toivo.

No turhan lääkäri käynnin jälkeen menin kelassa käymään. Ajattelin että meen aamusta vain viemään perustoimeentulotukihakemukseni heidän postiluukkuun. Mutta kun tulin paikalle kello oli vasta 8.52 ja kelan eteen oli muodostunut pieni jono. Jonotin ja sain nuron 109 (numerot alkoi 101), ajattelin vain kysäistä odotusaulassa olevalta työntekijältä mihin voin jättää kirjekuoren mutta asiaa alettiin käsitellä samantien. Katoimme yhdessä hakemustani ja sit hän kysyi olenko vielä tämän kela uudistuksen myötä käynyt virkailijallamme, sanoin ei ja heti hän oli että ois hyvä päivittää tilanteeni kelalle jotta perustoimeentulotuessa osataan paremmin huomioida asiani. No todettiin ettei ollut pitkä jonotus minulla joten odotin. Sain myöhemmin kuulla että edellisenä päivänä oli ollut 90 ihmistä jonossa, joten oli hyvä juttu että tulin aamusta. Sain myös kehuja hyvin tarkoista liitteistä ja valmiista laskelmista. Lupasivat antaa päätöksen 10 päivän sisällä ja vastauksen tulevan postitse. Yksi yllätyskin mahtui kela käyntiin, minun hoitotuki päätös oli umpeutumassa tän kuun lopussa. Kela muutosten vuoksi, en ollut saanut ilmoitusta sen päättymisestä. No ei muuta kuin kelan jälkeen malmin psykiatriselle poliklinikalle pyytämään c-lausuntoa ja lääkkeiden uusimista. Mielenterveys sairaanhoitaja soittikin minulle kun olin myöhemmin kotona ja antoi ajan uudelle lääkärille c-lausuntoa varten. Minun pitkäaikainen lääkäri on lopettanut, ja minun hoitoryhmässä ei ole vielä omaa lääkäriä, vain sijaisia, ja juu sijaisia monikossa.

No selkä särkyisenä menin sitten malmin sosiaalitoimistolle anomaan vammais kyytipalvelua 7.kerrokseen. Sain tylyn vastaanoton, mutta lopulta sain rauhassa täyttää hakemusta. Tämä tyly ihminen oli tosin kadonnut jonnekkin vaikka hänen piti tulla hakemaan lomake kun olin valmis. No saimpa sitten mukavan ihmisen auttamaan ja lopulta jäi hyvä mieli. Tämän jälkeen menin burger kingiin, tiedän ettei auttanut minua laihtumaan, mutta meninpä nyt kuitenkin. Ja sitten kotio saadakseni vain huomata että olin kokonaan unohtanut varaamani cd x 3kpl lainaamisen eilen. No onneksi sain annelta kyydin myöhemmin, sain kyydin myös kauppaan. Mikä oli hyvä homma sillä on siman teko aika!!! Perjantaina pistän siman alulle, kaksi 10L ämpäriä!!! Toivottavasti pullot riittää!

2.Pääsiäispäivä

Tänään heräsin klo 5.55 aamulla ja nousin ylös virkeänä. Aloin tehdä kelan perustoimeentulotuki hakemusta ja klo 11 olin valmis, koko paketti liitteineen ja lisä selvityksineen kasassa. Tämän jälkeen jatkoin läppärillä työskentelyä ja tein liikunta ohjeita joita otan käyttööni. Suunnittelin mm. kävely reitin vanhojen kävelyreittien ohelle. Tein verryttely ja venyttely ohjelmat, kuntosali ohjelman sekä vesijuoksu ja uinti ohjelmat. Sit tulikin kutsu syömään ystäväni luokse tähän samaan naapurustoon. Hyvät jutut tuli jutusteltua mutta edelleen huoli koirani Vilman menettämisestä oli mielessäni. Nyt alan tekemään vammais kuljetuspalvelun hakemukseen liitettä. Liite tehty.

VILMAN MAHDOLLINEN MENETTÄMINEN

Elikä nyt on menossa pääsiäis viikonloppu. Eilen lauantaina mun luona vietettiin pääsiäistä ja menin pitkästä aikaan vähän kävelee vilman kans, paskantamislenkki, jaksoin just vartin lenkin kun kävelin hitaasti ja vilma pysähteli paljon. Kun kerroin äidilleni ja siskolleni siitä miten näin unta että syksyllä Koirani vilma oli tullut takaisin minulle ja minä kävin puolen tunnin lenkin aamul ja illal, ja sit päiväl pyöräilin rauhallisesti tunnin vilman kulkiessa vierellä, sit tunti koirapuistossa ja sit kotio. Äitini ja siskoni sanoivat suoraan että ei tule onnistumaan jos olen tuolloin viel yhtä huonos kunnos kuin nyt. Ja siskoni sanoi suoraan minulle että jos kuntoni ja terveyteni ei parane niin vilma yksinkertaisesti menee ventovieraille pysyvästi. SE ISKI KUIN TIKARI. En halua menettää vilmaa, olen koko tämän ajan, ku vilma on ollut pitkällävaarillani, haaveillut vilman saamisesta takaisin, sydämeni kuuluu hänelle. Muistan kun hän oli pentu, muistan kuinka ihanaa oli ulkoilla hänen kanssa ja käydä koirapuistossa, se aika oli parasta aikaa vilmuskan kanssa. Pentuna opetin häntä pissaamaan ulos, hän osas jo hienosti pissata paperille sisällä. Vilman koko nimi on Vilma Pauliina Siik. Minun on nyt tehtävä kaikkeni että saan painoni putoamaan, ja saatava selkäni kävely kuntoon, sekä saatava peruskuntoni paremmaksi. Jotta voin saada vilman takaisin minun on kyettävä kumartumaan, kävelemään 1h ajan, olemaan hereillä klo 8-22, rajoittamaan ostosvimmaani jotta voin elättää vilman, saada hygieniani paikalleen, rajoitettava veikkaus palaamista, saada siivous säännölliseksi, totuttava ulkoiluun säällä kuin säällä, kyettävä hoitamaan puutarhaa, käydä kuntosalilla säännöllisesti varmistaakseni selän terveyden. Mun on vaan kyettävä tekemään kaikki toi. Homma alkaa sillä että huomenna teen talouslaskelman missä nään paljonko rahaa voin käyttää ja mihinkä, huomioiden säästöt ja vilman. Sitten teen huomenna perustoimeentulotukihakemuksen liitteineen päivineen ja vien sen ylihuomenna kelaan. Huomenna siivoan asunnon, ja pistän pionin siemenet likoamaan istutusta varten, haravoin pihani, kunnostan sekä pesen pyöräni, teen liikunta ohjeet ja suunnitelmat hyvin tarkasti, teen kolmen päivän ruoat valmiiksi annostellen ne rasioihin sekä käyn suihkussa, pesen hampaat tarkasti ikenet hoitaen, hoidan jalat ja varpaan kynnet kesäkuntoon, hoidan kädet, kynnet ja kynsien ympärysihon kuntoon laittaen pureskelu esto ainetta reippaasti, valitsen myös käsivoiteen jota alan käyttää säännöllisesti estääkseni kynsien pureskelua, ylihuomenna ostan kunnon viilan jolla alan hoitaa kynsiäni.

Rajatila diabetes

Elikä kävin tuolloin sokerirasituskokeessa pohjois-haagan terveysaseman laboratoriossa. Tulokset tuli, ja jos en nyt tee elämäntapamuutosta niin minulle saattaa puhjeta pahakin diabetes. Tosin koti mittauksilla (lainassa kaverini annen verensokerimittari) minulla on jojoileva diabetes, sillä silloin kun syön minun tyyliin niin verensokerit heittelee 3,5-9,8mmol/l ääripäästä toiseen. Normaali lukemia saan kun syön hillitysti ja tasaisesti pitkin päivää. Lainasin kans kirjastosta kaksi diabetes kirjaa, toinen opas kirja ja toinen oppikirja. Päätin tänään aloittaa terveellisen elämän, eilen söin viel vikan suklaa levyn. Siis kokonaisen levyn. Suunnittelen aina kaksi päivää kerralla mitä syön ruoaksi ja milloin. Ainakin tuolloin tiedän että voin syödä hyvällä omatunnolla päivän ruoat ilman että kalorit on päätä huimaavat. Väsymystä en viel osaa selittää mistä se johtuu, nukun nimittäin tosi paljon, ja olen aina väsynyt. Tänäänkin nukuin 5h tirsat aamupalan jälkeen. Paino pyörii siel samois lukemis eli n. 150,6kg. Olen tehnyt päätöksen että alan liikkumaan päivittäin. Tulen kävelemään päivittäin juna-asemalle asti mikä on noin 850m, josta sitten otan bussin taikka junan, on se sitten keskustaan menoa taikka vain suoraan kotio. Matkalla on kaksi bussi pysäkkiä joissa voin levähtää tarpeen mukaan. Tämän lisäksi voin jatkaa matkaani viel yhden tai useamman bussipysäkin väliä kun kuntoni on noussut. Tai sitten voin lisäksi kävellä pukinmäen juna-asemalle, mikä tekee yhteensä 2,3km. Näistä matkoista on hyvä aloittaa liikunta. Eilen vaihdoin makuuhuoneeni järjestystä siten että sain lattialle aukean tilan tehdäkseni selänkiertoliikkeitä mitä opin psykiatrisessa fysioterapiassa vuosia sitten. Kävin tuos eilen Relaxin opiskelija hieronnassa ja tämä hieroja kertoi että sen oikeen tuntee miten nikama on pois paikaltaan. Olenko minä sitten talven liukasteluilla vaurioittanut selkäni kunnolla ja pysyvästi? Pitäneen huomen aamul soittaa sairaanhoitajalleni ja pyytä että lääkäri pistää lähetteen röntgeniin. Tänään kuitenkin siivoan asunnon lopultakin siistiksi. Ja huomenna kokoa pihapöydän ja istutan pionit ruukkuihin. Tein myös laihdutus suunnitelman ja jos onnistun siinä, tai siis kun onnistun siinä niin olen laihtunut -20kg ennen 33-vuotis syntymäpäivääni :) Ja tässä aion onnistua ruokamuutoksilla ja liikunnalla.