ruoka himo

Siis mul on jatkuvasti mieli syödä. Ei ole nälkä mut ei myöskään täyden tuntuinen. Olen syönyt 800kcal edestä mysliä ja viinirypäleitä viimeisen kolmen tunnin aikana, viimeksi 20min sitten. Mun suussa on valtava kuolan valu ja ajattelen ruokaa tauotta. Tuntuu kuin pitäis pureskella tauotta ja ahmia suu täyteen ruokaa. Eilen meni kaikki käteen osuva ruoka automaattisesti suuhun, eli ei tietoakaan laihdutuskuurista. Liikunnasta ei tule mitään koska ulkona on -20 astetta & luvattu samaa säätä seuraavan viikon ajan ja musta ei ole mihinkään muuhun kuin 5-10min kävelyyn. Kuntosalin voin unohtaa ennen kuin kunto on parantunut kävelyn suhteen. Tosin ei se kunto kohene pelkällä kävelyllä ja mun suunnitelma kävellä koko tammikuu ei tuo tuloksia painon laskuun joten kyllä sinne kuntosalille on mentävä ens viikolla vaikka vain puoleksi tunniksi. Mut kuitenkin ruoka asiaa olin tullut tänne kirjoittamaan. Eli joka päivä kalori määräksi ja syödyn ruoan määrä on ollut aivan liian suuri. Oon syönyt vuoden ensimmäiset viisi päivää yli 2800kcal joka päivä ja kaloreita ei saisi olla yhtään enempää kuin 1400kcal!!! Siis mulla on viel joulun ajan ruokia täällä kotonani.... Ja niin tähän kirjoittamiseen tuli pieni tauko ku muistin että mul on joulukinkku pilaantumassa hellan päällä sit eilisestä. Ja sitten aloin siistiä kuivuneita asioita pois kinkusta ja pilkoin kinkun osiin. Ja tietenkin otin siitä ison palan kinkkua ja vedin napaa, jokunen 200g kinkkua tuli syötyä eli noin 280 kcal. Mut hyvää oli. Jano on myös kova. Vesi ei oikeen ole maistunut sen jälkeen kuin jouluna tuli juotua 10kpl 1½L pulloa coca-colaa. Ja viel aitoa Coca-Colaa joka lisää janon tunnetta aina kun sitä juo, sekä vie makunystyrät suusta turraksi. Ei edes tuoris maistunut miltään alussa. Mut nyt alkaa tekemään mieli lisää joulukinkkua. Mul on semmoinen ilmiö ollut koko elämäni että mitä enemmän syön sitä nälkäisemmäksi tulen. Eli kun pitäis totutella syömään säännöllisesti niin se tarkoittaa myös sitä että tekee pitkin päivää mieli jatkuvasti syödä. Ja täs on riski että syön joka kerta suuren annoksen ja pitkän aikaan söisin. Eli söisin joka hetki päivästä ja elämäni pyörisi ruoan ympärillä. Tähän sopii hyvin Hengenvaarallisesti lihava-sarjasta henkilöiden miete siitä miten huumeaddiktiolle ei voi sanoa että otappa aamupalaksi 10mg heroiinia ja sit oo ilman sitä. Eli sama ruoka-addiktiolle eli minulle ei voi sanoa että syöppä vähän ja oo sit ilman tai saat vähän muttet niin paljon kuin kehosi ja mielesi haluaa. Ainoa ongelma on että ilman huumeita selviää hengissä mutta ruoka on pakollista. Sitä on syötävä ja sitä ilman ei voi olla. Joten on pakko rajoittaa syömistä ja jotenkuten hävittää jatkuva nälän tunne. Moni laihduttaja tuosta sarjasta on viitannut samaan mietteenseen. Taas menin keittiöön ja otin joulukinkkua syötäväksi, tällä kertaa 300g eli 420kcal. No ainakin se on täyttä proteiinia. Ei ei ei!!! Siis taas sabotoin äidiltä oppimani tavan mukaan dieettiäni ja ajatuksiani. Ei ole olemassa mitään syytä miksi voisi syödä liian paljon jotain tiettyä ruokaa. Vähähiilihydraattinen, vähäkalorinen, vähäsuolanen, piilosokeriton, sokeriton, terveellistä, pyhä/juhlaruokaa, ravitsevaa, ym. mikään näistä ei ole tarpeellinen tekosyy syödä enempi ruokaa. Ja sitä paitsi miksi pyhäaterioita ja ruoka tottumuksia pitäisi edes noudattaa? Mul ainakin on niin että aloitan pyhäin ruokavaliot hyvis ajoin, pyhinä syön reippaasti koska kyse on erikoisherkusta, ja sit menee 2-4 viikkoa totuttelua normiruokailuun. Ja koska erikoisruokatapahtumia on usein niin ei koskaan pääse vähäruokaiseen linjaukseen tai dieetissä edes alkuun. Joten olisiko parempi tapa syödä vain yhtenä päivänä pyhänä rajallisesti erikoisempaa ruokaa ja syödä juhlatapauksissa ja ulkonasyömisissä pienempiä annoksia tai dieettiä noudattavia ruoka-annoksia. Sillä jojoiluahan alkaa juuri näin eli miten tuos kirjoitin. Eli piilokavalasti. Minulla tosin jojo laihdutus alkoi ekasta dieetistäni 16v kesänä jolloin ekaa kertaa pyrin saamaan painon alas ruokavaliolla ja söin salaatteja ja marjoja koko kesän, vain kolme jäätelöä söin koko kesänä. Sit yhtäkkiä siirryin lukion jätti annoksiin. Muistan viel miten sopivan kokoisesti söin ekat pari viikkoa lukiossa, kunnes lukion ruokatauoista tuli stressi ja ruoatta jääminen pelotti siis aivan oikein, pelotti. Sil en uskonut että kestäisin koko päivää ilman jätti annosta ruokaa. Ruoka oli tärkeämpää kuin uudet ystäväni. Ruokajonon alkuun oli aina juostava ja stressasin jo oppitunnilla miten ehdin saada repun kaappiini ekojen joukossa sillä ruokalaan ei saanut reppua ottaa. Mulla on aina ollut sama asenne ruokapaikkoihin. Jo päiväkodissa alkoi katseen kurkottaminen ruokajonon ohi ja suurten annosten syöminen. Tätä jatkui koko peruskoulun, lukion ja lähihoitaja koulutuksen ajan sekä osittain siirtyi työelämään ja muihin ruokailuihin. Ongelmat ja liian suurien annosten syöminen sai alkunsa päiväkodissa missä sijais päiväkodinhoitaja esti mua ottamasta minulle normaalin ruoka-annoksen ja antoi minulle vain neljä pinaattilettua ja vähän pasta salaattia ja viel vähemmän puolukkahilloa. Mitenkä ihmeessä tämä lastenhoitaja oletti aktiivisen lapsen jaksavan leikkiä ja puuhata asioita vain neljän pinaattiletun voimin ku normisti lapsi ottaa korkean pinon pinaattilettuja ja minä otin viel normaalisti yhden satsin lisää. Sama tapahtui ala-asteen ekalla ja neljännellä luokalla. Ja noiden asioiden vuoksi, plus koulukiusaamisen vuoksi ruokailu tilanteista tuli elämäni pääkohtia.