Past year and Future plans

Hello Everyone! 😊

First of all, welcome to my blog which have change the name to Annikas' Weight Loss Journey. It's no more Finnish language but English language from now on. 😎 

Those who don't understand Finnish language and can't there for read my earlier blog writings, here are thing happened this far in short version: gain loss +3,4kg so i gained weigh instead of loosing it, many promises and plans and beginnings to start exercise and healthy eating, no succeed in there, lot of self reflections and life realizations has happened, writings about eating disorder clinic and my future dreams and of course of my lovely dog which i love so much.

I have for long time kept these excel documents where i have followed many times things that i do. There are many documents existing. I have in one document a page where i write down for example sleeping hours, shower days, days without biting my nails, daily walking minutes, daily exercise, ect. I was thinking maybe i could make following blog writing to follow it here instead. But shorter version about it.

I just bought 3 month gym card to local gym. And in the beginning of summer renew my special need swimming card to get in Helsinki city swimming halls. I also bought this big exercise ball that can stand up to 300kg, so when i'm weighing 155kg, it should carry me safely. So here i have everything i need to really start my exercise routines 😊

By inspiration by others weight loss blogs, I will start to put pictures of what i'm eating, one picture where is everything i ate per that day. The food that i'm eating is basic food. I don't have the money to buy special foods and this isn't food blog. There is camera on the phone these days so there is no reason not to take a picture what i have eaten that day. 

onnellinen haaveissa

Viime yönä olin haaveissani huippu onnellinen tulevaisuudesta. Olin ajatus maailmassani alkanut myydä tavaroitani reippaaseen tahtiin, kävin mielessäni mitkä oli muisto tavaroita ja mitkä ehdoton säilytys tavaroita. karsin lähes kaikki tavarat pois, myin ne. Tämä prosessi kesti vuoden. Sitten olin siinä jamassa että kerroin suvulleni että joko pystyn hommaamaan uusia parempia tavaroita saamillani myyntirahoilla tai sitten voin ali-vuokrata asuntoni pitkällevaarille ja muuttaa englantiin lontooseen :) Päätin vaikata kaikki tai ei mitään pelissä puolella omaavista rahoistani ja voitto rahoilla rahoittaisin majoitukseni englannissa. Voitin mielikuvitusmaailmassani 600000 euroa ja lähdin englantiin kiertelee asunto kauppoja turisti viisumilla. Ostin asunnon, anoin 5vuoden oleskelu viisumia ja sain sen ja sitten lähetin tavarani englantiin ja aloin etsimään kämppäkaveria :) Elin kuin olisin oikeasti ollut siellä eikä vain mielikuvitus ajatuksena vaan näin kaikki sieluni silmin :) Olin niin onnellinen koko mielikuvitus hetken ajan. Olin onnellinen kun yöllä aloin katselemaan asunto myynti ilmoituksia lontoosta. Nyt aamu yhdeksältä haavemaailma on alkanut pirskoleitumaan. En pääse englantiin, koska he eroavat eu:sta, en pääse englantiin koska olen rahaton, en pääse englantiin koska olen työtön, en pääse englantiin koska minulla on pysyvä sairaus, en pääse englantiin koska minulla on vilma sekä asunto täynnä tavaroitani. Ehkäpä minun kannattaisi tehdä niin kuin haavemaailmassani ja myydä kaikki tavarat ja ostaa arvotavaraa sen sijalle. Minulla on yli 20 laukkua josta jokaisesta saisin ainakin 10€ x 20 = 200€ mikä on sama kuin 2kpl 100€ laukkua ja kun äiti on pistämässä laukkuja myyntiin niin voisin ottaa ne itselleni myyntiin jos hän ei saa niitä kaupaksi. Saisin siitä hyvät rahat kolmanteen käsilaukkuun :) Voisin myös myydä tuon toisen pyöräni, saisin siitä ainakin 70€ ku on helkama merkkinen. Dvd:stä saisin 2€ kpl eli pyöreästi noin 40€, kielioppikirjoista saisin 45€, jos myisin mangakirjoja niin saisin ranmasta 3€/kirja eli noin 60€ ja dragonball manga kirjasta 3€ per kirja elikä 120€, pöytälamppu 10€ jos löydän koriste kukan terälehdet, cd 3€ kpl 15kpl eli 45€, vaatteita 5-15€kpl ja näitä ainakin semmoiset 40kpl elikä 200€-600€, sitten yksittäisiä kirjoja yht.15€, puhelinlatureista noin. 10€. Ja seuraavasta Uffan euron päivillä mä käyn ostamas hyvät vaatteet päältä ja myyn ne kalliimmalla malmin kirppiksellä, pitää muistaa ostaa järki vaatteita ja värikkäitä ja erityisesti plussakokoisten vaatteita. Tavaran karsimista ajatellen ois hyvä käydä läpi nuo damtidningarna lehdet ja ottaa talteen kuninkaallis artikkelit. Rahan säästämiseksi olen päättänyt että otan edunvalvojan harjoittaman 70€ käyttörahaa viikko omaksi tavakseni jotta saan rahat riittämään ja saan jotain säästöön.

155 KG !!!!

Siis ei jumaliuta. Mä oon saman painoinen kuin pitkäaikainen ystäväni jonka oon tuntenut 5v lähtien elikä 28-vuotta. En koskaan osannut ajatellakkaan että olisin samankokoinen kuin hän. Minä siis olen aina ajatellut että olen reippaasti häntä pienempi ja nyt yhtä'äkkiä olen saman kokoinen :( Täytän elokuussa 9.8.2017 33-vuotta. Olen, no tiedättekin jo aikaisemmista kirjoituksistani, erittäin huono kuntoinen. Pienikin liikkuminen ja hengästyn hetkessä. Miten minä olen sitten tullut näin isoksi? RUOKA! Syön älyttömästi korkea kalorisillisia ruokia. Täs yks tai oikeastaan monta päivää peräkkäin söin älyttömiä määriä ruokaa. Yhdessä päivässä söin 8 grillimakkaraa + majoneesi salaattia, 6 jäätelöpuikkoa, 2½kg mansikoita, 1kg jogurttia, mehua 1L, 6 viilistä, ect. Eli paljon ruokia joita ois tarkoitus syödä vain vähän koska ovat herkuttelua varten. Mä syön herkutteluun tarkoitettua ruokaa kuin ne ois pääaterioita. Ja mä syön näin koska en syö kunnon aterioita. Mun kaikki raha menee ruokaan. Miten mun pitäis sitten syödä:

aamupala 400kcal, myslijogurtti, mangomelonia, appelsiinituorista, omena, ½l vettä
välipala 250kcal, appelsiini, ½l vettä
lounas 550kcal, italiansalaattia, punajuurisalaattia, tomaatti, kurkku, leipäviipale, peruna, proteiini (pihvi, broilerinfilee, kalapala), kastike, lasi rasvaton maitoa
välipala 250kcal, täytetty sämpylä, ½l vettä
päivällinen 550kcal, keitto, leipäviipale, lasi rasvatonta maitoa, kiisseli
iltapala 250kcal, maitorahka + ananaspalat, ½l vettä

JA tästä ruokailusta mun on pidettävä kiinni sillä jos jatkan syömistä samallatavalla kuin tähän mennessä niin olen ennen 33-vuotis syntymäpäivääni 160kg!!!

Eli ei enää pika pääruokaa a'la grillimakkara tai keittetty makaroni! Vaan teen hartaasti ja rauhallisesti päivän ruoat, käytän aikaa päivästä ruoan tekoon, ja minulla on aikaa laittaa ruoan tekoon sillä en tee mitään päivisin, en yhtään mitään. Ei ihme ettei minulla ole tekemistä päivisin ku en käytä aikaani edes ruoan tekoon :( taikka liikuntaan :(

Minun on alettava tekemään liikuntaa. Nyt on kello 3 yöllä kohta on perjantai aamu. Olen päättänyt käyttää vikat rahani kuntosali jäsenyyteen ja aloittaa treenaaminen tänä aamuna. Eka tutustun kuntosaliin ja sit ostan jäsenyyden. Tosin voi tuntua vähän horisontaaniselta treenata eka treeni sitten vuoden 2010 ja viel unettoman yön jälkeen. Minkälainen kuntosali treeni on sitten hyvä:

Lämmittely 15min kuntopyöräl, soutulaitteella, crosstrainerillä
Lihastreeni 30min kuntosalilaitteilla
Veryttely 15min puolapuilla, jumppapallolla, jumppamatolla

Minkälainen vesi treeni on sitten hyvä:

30min vesijuoksua
15min uintia lyhyellä radalla
15min vesijumppaa ja verryttelyä

Kuvia laihduttajalle

Tässä on kuva 54kg (120lbs) painoisesta henkilöstä oikealla ja 113kg (250lbs) vasemmalla. Olin pitkään kuvitellut että vasemmalla oleva kuva ois suoraan kuin kuva mun kropasta mutta se onkin 40kg hoikemman ihmisen kuva. Miltäköhän minä sitten näytän? Itse painan 152kg (335lbs).

Minä kuvan selvittely

Päätin alkaa selvittämään miltä minä oikeasti olen joskus näyttänyt ja miltä näytän nytten. Teen tämän sen vuoksi, että tajuaisin mitenkä olen fyysisesti muuttunut näinä vuosina. Facebook ei paljoa paljasta minun keho kuvaani sillä lähes kaikki kuvat ovat kasvokuvia taikka vyötäröstä ylöspäin. Muutama istuma kuva löytyy koko kropasta. Kaivoin ulkoisen kovalevyni laatikosta ja sieltä kaivan esiin vanhoja kuvia itsestäni jotta oppisin tajuamaan mitenkä suuri kokoinen oikeasti olen. Aion lisätä kuvia itsestäni tähän blogiin josta yhestä kuvasta otan tavoite kropan johon tähtään pitkällä tähtäimellä.

Tässä on yksi kuva kollaasi jonka tein kuvista jotka löysin ulkoisesta kovalevystäni. Olen todellakin ollut kaunis ja hoikka. Ja haluan todellakin olla taas 73kg. Mitä tämä sitten meinaa? Paljon pitää laihtua? 153,5kg - 73kg = 80,5kg pitäisi laihtua jotta olen saavuttanut saman painon mitä painoin vuonna 2008. En tietenkään saa yhtä timmiä vartaloa ja nuorekasta vartaloa sillä olen kolhinut tätä kroppaa aivan liikaa. Minulla tulee olemaan arpia haavaumista, raskausarpia koko kroppa täynnä, löysää ihoa käsivarsissa ja vatsan seudulla, roikkuvat rinnat, rasvanäppylöitä ympäri kaulaa, löysää ihoa sisäreisissä, persus tulee olemaan muodoton. Mutta pitää ajatella siten että saan terveen kropan ja terveen elämän laadun vaikken tavoitakkaan enää nuoruuden kroppaa. Ja huom! Olen kuukauden päästä 33-vuotias eli kaukana parhaasta kaksikymppisen iästä. 7-vuotta ja olen 40-vuotias ja tuolloin kropan eteen tarviikin tehdä töitä sillä silloin se vasta repsahtaakin.

Ok, mitenkä sitten saavutan tämän 73kg kropan? A) minun pitää harjoittaa syömishäiriöpoliklinikalta saatuja ohjeistuksia ja noudattaa heidän neuvoja. Elikä eka mun pitää keskittyä siihen että syön monipuolisen aamupalan ja iltapalan, toisekseen että otan monipuolisia eväitä mukaan minne ikinä menenkin jotta pystyn pitämään kiinni ruokailu määristä ja tottumuksista. Kolmanneksi minun tulee syödä viisi ateriaa päivässä ja kun nämä kaikki on rutiinin omaisia niin sitten minun pitää saada kalorit 2000kcal per päivä. B) Minun tulee punnita itseni joka maanantai aamu ilman vaatteita. C) Minun pitää alkaa harjoittamaan liikuntaa todenteolla. Kolmesti viikossa vesijuoksemaan (ti, to, la), kolmesti viikossa kuntosalille (ma, ke, pe), plus kävelemään kerran viitenä päivänä viikossa. Minun on poljettava kuntopyörää niin paljon kuin jaksan, samoin crosstraineriä ja soutulaitetta. Minun on kyettävä tekemään paljon selkä ja vatsalihas laitteita. Nostettava käsipuntteja ja suoristettava ryhtiäni. Juoksumatto tulee mukaan kuvioihin sitten kun paino on 110kg tai alle, sitä ennen siitä on fyysisesti enemmän haittaa kuin hyötyä. D) Minun tulee hankkia elämälleni sisältöä. Harrastuksia, matkoja, vierailuja, kulttuuri tapahtumia, urheilutapahtumia, baari iltoja, mökkeilyä, luonnon keskuudessa olemista, vilman kanssa treenaamista, valokuvausta, elokuvien katsomista, värityskirjan värittämistä, kirjojen lukua, ym. E) Kaiken kukkaraksi minun pitää saada arkeen rytmiä eikä nukkua kaikkia päiviä ja noilla edella mainituilla asioilla teen päivistäni rytmillisiä ja päiviä jotta haluan pysyä hereillä.

Vaikeuksia arjessa

Elikä mulla on arjessa vaikeuksia. Seuraavissa asioissa on vaikeuksia: kotoa lähdös, siivouksessa, asioiden aloittamisessa, liikunnassa, hygienian hoidossa, mielenkiinnon ylläpitämisessä, ruoka määräyksien noudattamisessa, kauppa-asioinnissa, puutarhanhoidossa, tv-katselussa, vuorokausirytmissä, playstation final fantasy pelien aloittamisessa, kynsien pureskelemattomuudessa, itsensä kauniiksi laitossa, hampaidenpesussa, ruoan laitossa, laihduttamisessa, tavaroiden lisääntymisessä ja karsimisessa, järjestyksen ylläpitämisessä, kesästä nauttimisesta, kavereiden näkemisestä, hoitoihin menemisestä, pikku asioiden hoitamisessa, tavaroiden myynnissä, terassille pääsemisessä, luonnosta nauttimisesta, itsekuvan ja kehokuvan hahmottamisessa, sukulaisiin yhteydenpitämisessä, arjen täyttäminen tyhjästä mukavaksi, rahan käytön rajoittamisessa, taloudellisen tukien hauissa, lainan maksamisessa, sängyn petaamisessa, harrastuksissa, saunaan menemisessä ja vihdan tekemisessä, ulos uimaan menemisessä, kuntosalin aloittamisesa. Elikä mulla on oikeasti vaikeuksia ihan kaikessa paitsi nukkumisessa ja istumisessa nojatuolissa nettiä selaten.

Nyt on jo 15.7.2017 eli kesän puolväli tasan tarkkaan eikä mulla ole kesä fiilistä. Stressaan sitä että kesä menee ohi ja sen vuoksi en voi nauttia kesästä. Sama juttu asunnon osalta. En pysty nauttimaan kesästä kun asunto ei ole siisti. Ja en voi mennä suihkuun koska ei ole siistiä. Sitten en pysty menemään minnekkään jos en ole käynyt suihkussa, ja jos en onnistu käymään suihkussa edellisenä iltana ja tekemään "koti spa" niin en pääse menemään minnekkään seuraavana päivänä. Jos pääsen pihalle saakka istumaan ja nauttimaan lämpimästä säästä, niin sitten ajattelen vaan että mitä kaikkea pihalla olisi pitänyt 1-2kk sitten tehdä ja mitä voi viel tehdä ja mitä pitää tehdä välittömästi. Mutta tästä mitä mun pitäis eka mielestäni tehdä jotta voin tehdä jotain muuta, mä oon kirjoittanut jo aiemmin.

Mä oon nyt istunut monta päivää tai oikeastaan vois sanoa pari viikkoa vain sisällä (jollei päivää turussa lasketa), ja olen missannut kesän kauneimmat ja lämpimimmät päivät. Syy on selvä. En ole käynyt pariin viikkoon suihkussa ja kämppä ei ole puhdas. Oon yrittänyt tän parin viikon ajan joka päivä mennä suihkuun ja siivota kämppä. Suunnittelen tunnilleen tekemiset mutten siltikään saa niitä tehtyä. En ole onnistunut edes pioneiden kasvatuksessa. Äsken juuri katsoin Faith Hill musiikki videon missä laulaja on kauniina ja nuorekkaana mutta on kuitenkin minua vanhempi iällisesti. Ja sitten videon lopussa tuli musta ruutu vähäksi aikaa ja siinä näin tuplaleuka ja pulska kasvoisen lika hiukset omaavan meikittömän kulmakarvattoman itseni. Näky ei ollut kaunis. Tämä kohta oli semmoinen mitä näkee leffoissa ja tv-sarjoissa missä ihmiset oivaltavat jotain tärkeää, mutta minä en oivaltanut mitään, petyin vain. Silmissäni oli jopa rähmää. Ja miksei olisi, enhän koskaan pese kasvoja aamuisin. Kaikki pitäis opetella alusta alkaen ja rytmittää osaksi omaan elämään. Eli mikä sitten ois minun Oikeanlainen rytmittäinen päivärutiini kaikilla yksityiskohdilla?

Vakavia ja tärkeitä mietteitä

Eilen lauantaina Turun matka toi paljon tärkeitä mietteitä päähäni. Olin siis ekaa kertaa 150 kiloisena reissussa ja sain huomata ettei minusta ole reissaajaksi taikka tekemään asioita mitä olisin halunnut. Olin luullut että pystyisin kävelemään ihan hyvin Turun keskustan läpi, ja todellisuus iski kun en jaksanut edes 700m kerralla, ja mäet menivät 200m ja sitten tauko. Suunnittelin paljon tekemistä Turun reissulle mutta ainoa asia mitä ennätimme tekemään oli näkemään kauppatori, tuomionkirkko, syömään joen rannassa ja Suskin haluama Turun Kaupungin Käsityöläismuseo eli 1829 palaneet rauniot, ja sitten jäätelö tauko joen rannalla missä nähtiin veneilijöitä ja bikini tanssijoita veneen kannella. Oikeen USA fiilistä.

Kesäkin on mennyt jo puoleen väliin enkä ole saanut mitään aikaiseksi. Pihanikin on aivan hoitamaton, eikä edes kesäkukkia ole laitettu kasvamaan. Ulkonäöstäni huolehtiminen on jäänyt kokonaan, ei suihkuja, ei hampaiden pesuja, ei siistejä vaatteita, ei koruja, ei nenäkorua, ei kynsilakkaa, ei meikkiä, ei hiuskampauksia, ei siis yhtään mitään. Kotini on hoitamaton, en ole pitkään aikaan imuroinut taikka pessyt lattioita, olohuone on aina hetkessä kaaottinen eikä pysy millään siistinä, sänkyä ei ole pedatty siis aikoihin, sisällä pioneiden hoito on jäänyt olemattomaksi, kylppärin allas on aina sontainen, keittiö ei pysy puhtaana sillä inhoan koko keittiötä, se on pimeä ja ahdas, en ole onnistunut karsimaan tavaroita jotta saisin vilmalle nukkumapaikan ja syöntipaikan, ikkunat ovat likaisia, pölyjä ei ole pyyhitty puoleen vuoteen, sohvaa ei ole vieläkään koristeltu ja peitelty semmoiseksi kuin haluaisin sen olevan, takana olevaa patjaa ei ole vielä peitetty, M ja E kirjaimia ei ole vielä uudestaan kiinnitetty peilin yläpuolelle, viski kristallilaseja ei ole vielä löytänyt, makuuhuone ei näytä makuuhuoneelta vaan tavara varastolta, rahia en ole viel myynnyt, kellari pitäisi läpikäydä ja karsia tavaraa reippaasti. Harrastuksista sen verran että en ole vieläkään maalannut kaunista taulua olohuoneeseen ja makkariin, piha on hoitamaton, en ole käynyt vesijuoksemassa pitkään aikaan, talviturkki on viel tallel eli en ole käynyt luonnon vedes uimassa :( , en ole tallentanut ohjelmia ulkoiseen kovalevyyn sillä 80% tallenteistani katoaa elokuun lopussa, en ole seurannut mitään sarjaa pitkään aikaan, en ole kävellyt pitkään aikaan jollei eilistä turun matkaa huomioida. Kaikki on päin mönkää. Alkaa muistuttaa aikaa ennen auroraan menoa. Ainoa asia on että nyt se ei ole vaihtoehto ku vilman pitäisi tulla minulle loppu kesästä taikka alku syksystä. Se miten aika muistuttaa hetkeä ennen auroraan joutumista on asunnon kunto, oma hygienia, harhoille puhuminen, koko aikainen väsymys ja paljon nukkuminen sekä asioiden välinpitämättömyys. Auroraan joutuminen ei olekkaan niin simppeliä tänä päivänä. Ensin joutuu malmin sairaalan päivystysosastolle ja sit sieltä kuntoutusosastolle tai pitkäaikaiselle osastolle auroran sairaalaan. Viimeksi kun olin aurorassa niin lihoin siel +26kg ja jos nyt joutuisin sinne niin varmasti lihoisin taas + 26kg joten sit painaisin 179kg eli enemmän kuin ystäväni Anne.

Miten sitten saisin painoni ja järkeni kuntoon? Viikko-ohjelmalla. Ok tein viikko-ohjelman mikä sisältää liikuntaa ja kodin hoitoa ja pihatyöt ja hygienian. Katsotaan pystynkö toimimaan sen avulla.

Elämän sisältö

Olen tajunnut että ihmis suhteissa ei aina katota ulkonäköä vaan pikemminkin elämänlaatua ja arki elämää ja sitä mitä ihmiset tekevät elämänsä aikana. Eihän ketään voi tavata jos ei elä elämää ja elämä ei voi perustua vaan oikean loppu elämän elämänkumppanin saamiseen, tai mahdollisen lasten hankinnan mahdollistajan löytämiseen. Olen tasan tarkkaan elänyt elämässäni kaksi kertaa siten etten ole ajatellut asioiden johtavan lasten ja perheen perustamiseen. Ensimmäinen oli vuoteni au-pairina Lontoossa ja toinen oli suhteeni Sam-nimiseen mieheen. Eka päättyi kahteen traumaan ja toinen loppui viel traumaattisemmin. Mun elämässä ei oikein ole mitään sisältöä, mä vaan oon. En harrasta mitään, en tee vapaa ajalla mitään, en käy töissä taikka koulussa, minulla tällä hetkellä ei ole lemmikkiä kotona, en käy ulkona, en matkusta ulkomailla taikka kotimaassa, minulla ei ole rahaa kuin peruselämiseen, en käy näkemässä uusia fb tuttavuuksia, en flirttaile, en käy kirjastoissa, en käy kolmannen sektorin palveluissa, en käy jumpissa, en käy kuntosalilla, en käy työväenopiston kursseilla, en käy baareissa, en käy leffoissa taikka ennakkonäytöksissä.

Näin juuri tv-ohjelmasta Gigolo miten tämä täysin treenattu gigolo harrasti seksiä plussa kokoisen naisen kanssa. Näky oli aivan eriä kuin mitä olen aiemmin nähnyt tv:ssä. He olivat kuvanneet otoksen hyvin tarkasti. Aloin miettiä jos tämä plussa kokoinen nainen näytti siltä miltä näytti, eli kauniilta mutta melko vieraalta näyltä, niin mitenkä sitten seksi näyttäis jos mun kokoinen sairaaloisen lihava nainen harrastaa seksiä. Olen vaan nähnyt tv:stä vuosien mittaan joitain erinäisiä ohjelmia missä ihmiset harrastaa rakastelua, ei itse seksiä kuten tässä ohjelmassa. Olen tosin nähnyt puhtaasti pornomaisia ohjelmia ja elokuvia missä hoikat ja kauniit tekevät feikkimäisät seksi, minkä on useimmiten ohjannut joku pervo mies. Olen myös nähnyt pari dokumenttia missä n. 300kg ihmiset kertovat seksi elämästään ja miten on mahdollista olla seksuaalinen olento sen painoisena. Mutta itse plussa kokoisen naisen tekemässä seksi istuntoa en ole nähnyt ennen tämän sarjan näkemistä. Tämä sai minut ajattelemaan omaa seksuaalisuuttani ja sitä miltä näyttäisin nykyisellä painollani peti puuhissa. Ajatukseni sai minut tajuamaan etten todellakaan ole sinut kehoni kanssa, enkä kuntoni kanssa. Kuntoni mainitsin sen vuoksi ettei minusta ole seksuaaliseksi olennoksi tässä kunnossa. En edes ajattele seksiä taikka kumppanin löytämistä, en ole ajatellut pitkään aikaa. Kaikki johtuu siitä etten kykene edes selviytymään arjesta ja olen älyttömän jäykkä selästäni. Ulkonäössäni ei ole mitään viehättävää mikä kutsuis miehiä muusta syystä kuin pikapanosta ja osalle en varmaan kelpais edes siltä osin. Eli tavallaan huono ulkonäköni suojaa minua mutta samalla estää mahdollisten hyvien ihmissuhteiden alkamisen sillä ihmiset eivät halua tutustua muhun. En tarkoita pelkästään seksuaalisuuden vuoksi vaan aivan yleisesti.

Miltä minä sitten näytän muitten silmin? Miltä näytän kun kuljen tuolla kaupungilla taikka käyn kaupassa tai odotan bussia? Näytän epäsiistiltä, likainen tukka, sontaset epäsopivat vaatteet, pureskelen kynsiäni julkisesti, haisen, raavin haavoja auki julkisesti, päästelee paukku pieruja julkisesti, hengästynyt, hikoileva, jättimäiseltä, köyhältä, sairaalta, huonokuntoiselta, rintoja oikaisevalta vilauttelijalta, keltahampaiselta, korvia kaivavalta ja nenää kaivavalta huono käytökselliseltä ihmiseltä. Miten sitten voin muutta tätä ulkoista olemustani? Kuusi perus asiaa ainakin voin alkaa tehdä, eli 1) lopettaa kysien antaumuksellisen pureskelun ja verille pureskelun, 2) lopettaa pieremisen julkisilla paikoilla ja lopulta myöskin kotosalla, 3) lopettaa korvavaikun kaivuun korvista ja 4) lopettaa nenän antaumuksellisen kaivamisen julkisilla paikoilla käyttäen sen sijaan nenäliinaa ja jättäen nenän kaivuun vessaan, 5) haarojen kaivuu jätettävä pois kokonaan, ei ole kovin naisellista. Yksi asia joka epäkunnioittaa minun naiseuttani on 6) rintojen kohottaminen paikalleen julkisesti. Minun pitää jättää rintaliivien oikominen ja rintojen asettaminen uudelleen rintaliiveihin pois julkisilta paikoilta ja tehdä se jatkossa yksityisesti vessassa tai muualla vastaavassa privaatissa paikassa. Sama koskee alushousujen oikomista ja haaravälin vilvoittaminen pitää jättää pois julkisista paikoista. Sillä kun ajattelee niin ei muut tee näitä julkisesti, ei edes puliukot ja akat. Vois ajatella että kyl jotkut tekee mutta kun mietin asiaa niin en ole nähnyt ketään tekevän niin julkisesti. Olen oppinut nuo huonot tavat lapsuuden kodissani. Ja oikeastaan ei kukaan muu tee minun suvussa noita tapoja paitsi vanhempani. Toinen tekee toisia pahoja tapoja ja toinen toisia, ja kummatkaan eivät sietäneet toistensa pahoja tapoja ollenkaan kun olivat yhessä. Siskollani ei ole yhtään huonoo tapaa opittu vanhemmilta. Minä en vaan koskaan oppinut mitä tehdään kodin seinien sisällä ja mitä ei tehdä julkisissa paikoissa. No mitenkä sitten muut negatiiviset asiat ulkomuodossani? Vaatteet vois vaihtaa kahen päivän välein ja pyykki pestä kahen viikon välein, suihkussa tulisi käydä kahesti viikossa ja saunassa kerran viikossa. Karvojen poisto tulisi tehdä säännöllisesti ja samoin nenän ja korvien puhdistus. Kynnet tulisi pestä siisteiksi joka päivä ja hampaat pestä päivittäin ja valkaista. Sitten voisin hoitaa arvet pois näkyvistä ja hoitaa ihottumat sekä rumat ihoalueet pesulla ja rasvauksella, näil tarkoitan hien värjäämiä kaulan alustaa ja kainaloiden alta värjäymä kohdat, sekä jätti ihottuma alue käsivarsissa Jalkahoidon voisin tehdä kahen viikon välein ja samalla lakata kynnet. Kun olen saanut nämä perus asiat kuntoon niin voin alkaa miettiä meikin käyttöä, korujen käyttöä ja hiuskampauksia sekä muodin seuraamista 😊 Jospa otan tämänkin projektin tehtäväksi kesän ajaksi.

Koirani Vilma

Elikä tänään kävin äidillä ja keskusteltiin koirastani Vilmasta joka on ollut nyt pitkänvaarin hoidossa sitten 26.8.2013-25.6.2017 ja on vieläkin. Luultavasti elokuussa Vilma tulee lopullisesti minulle. Joten sitten Vilma on ehtinyt olla pitkänvaarin hoidossa 4 vuotta. Tulee olemaan suuri muutos Vilmalle tulla asumaan takaisin kaupunkiin mutta muutos tulee olemaan vaikea niin Vilmalle kuin minulle. En ole tottunut nousemaan aamulla ylös, enkä erityisesti lähtemään heti aamusta liikkeelle. Olen pikemminkin tottunut nousemaan keskipäivällä ylös ja laiskotella koko päivä. Vilman tulon jälkeen en voi enää laiskotella vaan pitää päivärytmiä ja tehdä asioita vilman kanssa. Alussa vaikeuksina on Vilman eroahdistus, tilan teko vilmalle eli tavaroiden karsimista, ruoan hankinta ja pakastimen hankinta, Vilman kouluttaminen kulkemaan kaupungilla ja mun tahtiin sekä tarvittaessa kulkemaan hihnassa flexin sijaan. Haastetta riittää.

Yksi asia mitä mun täytyy myös tehdä, ja pika pikaakin, on kohottaa omaa kuntoani. Kello on nyt 3.48 maanantai aamuna. Uneton yö takana päin. Menen nyt aamusta psykpolille hakemaan kesä aikataulun auroran psykiatrisen sairaalan fysioterapia tiloissa tapahtuvaan kuntosali harjoitteluun. Muuten ottaisin kesäksi lähi kuntosalin, mutta kyl mulla löytyy parempaakin tekemistäkin 44€:lle. Tosin ehdin tässä välissä vähän tutkia enempi noita kuntosali maksuja ja näyttäis siltä että pääsisin lähikuntosaliin 27€/kk hintaan jos ostan 3kk kuntosalikortin ja jos kävisin kolmesti viikossa niin kerta maksuksi tulisi 2,25€/krt. Ja nyt on erittäin tärkeää ottaa kuntosali jäsenyys sillä ei mun kunto pelkästään kävelemällä kohoa. Ja tuo jumppapallo jumppa on jäänyt mitättömäksi määräksi. Paras tehdä kuntoilu ohjelma ja alkaa noudattaa sitä. Kuntosalin aloitan 3.7.2017 kun olen saanut rahat.

Pääsin haminta ryhmään syömishäiriöklinikalla

Kävin siispä syömishäiriöpoliklinikan sairaanhoitajan luona haastattelussa, missä kartoitettiin olenko sopiva ahminta häiriö ryhmään mikä alkaa syyskuun lopussa. Ja olen sopiva henkilö ryhmään ja pääsin ryhmään :) Tämä käynti myös herätti minussa positiivista kokemusta. Tajusin nimittäin että olen oppinut mutten tottunut syömään monipuolisen ja terveellisen aamupalan. Päänuppiini myös iskostu nyt se fakta etten saa seurata pelkästään kaloreita vaan monipuolisuutta ja tasaisia ruoka-aikoja. Tuli pieni läpimurto. Lupasin keskittyä jatkossa myös enempi terveelliseen ja riittävään iltapalaan myöskin. Eli siin ois kunnossa jo 2/5 ruokailusta koko päivästä. Keskityn nyt vähän aikaan siihen että aamupala ja iltapala ovat säännöllisiä ja monipuolisia. Viimeistään heinäkuun puolesvälis keskityn sitten pääaterioiden monipuolisuuteen ja säännöllisyyteen. Olen salaattien avulla oppinut jo monipuolisuutta osittain ja juhannus meni täysin monipuolisesti vaikka söinkin liian paljon. Tosin tänään meni siten että yks ateria oli vain pottua ja kanaa & toinen ateria oli monipuolisesti erilaista salaattia. On vaikeata olla kirjoittamatta kiloklubiin ruokamääriä ja määrittää kaloreita. En ole käynyt nyt vaa'alla jonkin aikaa. Viimeksi se näytti 153,1kg, ajattelin käydä nyt vaa'alla. Painoni on tasan 153,0kg. Mulla on tasan tarkkaan 10vk kesää jäljellä ja aikaa opetella syömään 2000kcal päiväs, syömään säännöllisen aikavälein ja monipuolisesti. Eli jollei laihtuminen olisi kielletty ehtisin laihduttaa -10kg tämän kesän aikana. Mutta nyt pitää unohtaa laihtuminen. On tärkeää seurata tarkasti ja ajallisesti syömishäiriöpoliklinikan ohjeita, sillä nyt korjataan hyvin tarkasti koko elämän pituudelta syömisen häiriöt ja syömisongelmien aiheuttajat. Kerroin tästä isälle ja hän otti sen ymmärtäväisesti mutta hän oli myös pikku hiprakassa. Normisti sainsin negatiivista palautetta ja haukkumista. Joten oli aivan mahtava homma että oli hiprakassa, sillä muuten olisin murtunut ja joutunut aloituspisteeseen. Isälläni on keskeinen toimianto mun syömishäiriön aiheuttajien kasassa. Samoin mun äidillä ja koulu kiusaamisella.

Eilen kävi yllätys vierailulla heidi-tätini ja paula-mummo tampereelta. Sain herätyksen klo 10.15, soitto äidiltä ja soitto mummolta. Minulla oli tasan tarkkaan 3½h aikaa siivota koko kotini ja leikata ruohikko. Onnistuin lähes kokonaan paitsi keittiön tiskit jäi vajaaksi. Oli ihana nähdä mummoa ja heidiä. Meillä oli keskenämme mukavaa. Vähän vakaviakin asioita puhuimme. Selvis myös miksei mummo ollut lähettänyt synttäri ja joulu rahaa postitse. Hänellä oli väärä osoite :( no nyt hän antoi 40€ mikä oli ihan tervetullut lisä. Selvis myös miten vakava rintasyöpä mun tädillä oikeasti on. Toivoni hänen elämisestä pitkään sai pahan iskun. Sain myös tietää että mummo omistaa nyt sukuhaudan johon me kaikki päästään lepoon kun aika koittaa vuosien päästä.

Kesä 2017

Elikä nyt on jo 9.6.2017 ja tän kesän tapahtumista olen missannut jo japanilaisenpuutarha festarin, sotilasparaatin, suomi 100v lentoshown, siivouspäivän, taloyhtiöni talkoot, skandinavisten kuninkaallisten käynnin helsingissä, maailmakylässä festarit, kolme leffateatteri käyntiä, linanmäen suomi 100 yhteislaulut, ym. Eli paljon tapahtumia. Miksi en ole sitten mennyt niihin, yksinkertaista. Olen joko nukkunut, taikka istunut toimettomana sisällä asunnossani. Koko toukokuun oisin voinut tehdä paljon pihahommia mutta ei, olin sisällä ja keskityin kodin ylläpitoon mikä menikin päin mäkeä. Minulla on edelleen istuttamatta kesäsipulit jotka ois pitänyt istuttaa jo toukokuun puolessa välissä, samoin kesäkukkasiemenet. nyt olen ostanut pensasmustikka pensaan, raparperijuurakon ja jättisamenttikukkia jotka kaikki on odottanut jo aikansa istuttamista. Ja olen myön hankkinut ruohotrimmerin sillä inhosin viime kesänä ruohonleikkuuta taloyhtiön ruohonleikkureilla, mutta en ole vieläkään onnistunut kasaamaan ruohontrimmeriä taikka lataamaan akkua tähän. Olen vain istunut kuin idiootti sisällä vaikka säät ois sallinut ulkona istumisen. Minulla on myös bussilippu jolla pääsisin minne tahansa helsinkiä menemään ja vaihtamaan maisemaa, mutta en ole vaan tehnyt sitä. Olen liian sohvaperuna. Olen sohvaperuna. En jaksa edes katsoa telkkaria taikka pelata playstationia vaikka minulla on niitä jopa kolme konsolia ja kaikki mahdolliset final fantasy playstation pelit!

Seuraavia tapahtumia ois tarjolla tänä viikonloppuna: helsinkipäivä 2pv juhla ja sambakarnevaalit. Huomenna ois tarkoitus saada piha kuntoon ennen kuin menen katsomaan sambakarnevaaleja. Sunnuntaina ois tarkoitus nauttia ekasta helsinkipäivästä ja ottaa aurinkoa taikka käydä terassilla :)
Maanantaina on sitten toinen helsinkipäivän vietto ja silloin tulee radio novan konsertti kaisaniemenpuistossa, tuona päivänä minulla on myös yksityis fysioterapia. Ei hitsi, kaikki on katsomassa kaisaniemenpuistossa suomi 100v lentonäytöstä ja mä istun kotosalla. Siis ihan kaikki, jopa ne kaverit jotka sanoi etteivät mene sinne.

Pitkävaari sairaalassa

Juu elikä pitkävaarini eli äidinisä on joutunut sairaalaan pahojen raajojen turvotuksen vuoksi ja sydämen vajaatoiminnan vuoksi. Eikä tämä ole eka kerta kun pitkävaari on joutunut jättämään vilman eli koirani yksin ku on joutunut ajamaan itse porvoon sairaalan päivystykseen. Nytkin Vilma oli 11h yksin sisällä. Olen myös kuullut että kun pitkänvaarin kunto alkoi heikentyä niin saattoi mennä viikko taikka jopa kaksi kun koirani ei päässyt metsään kävelylle tai millekkään kävelylle. Koirani meni siis pitkällevaarilleni pitkäaikaiseen hoitoon ja lopulta tälle omaksi kun itse vietin 10kk psykiatrisessa sairaalahoidossa. Koirallani on siel sipoossa 5000m2 tontti missä olla eli kyl sillä on kaikki hyvin, mutta pitkävaari ei pysty hoitaa koiraani enää. Tämän sairaala reissun myötä, pitkävaarini tuskin pääsee enää menemään kotonaan yläkertaan omaan makuuhuoneeseen. Pitkällävaarilla ei ole vettä, lämmitystä taikka kunnon hygienista kotia missä asua. Puuhellal lämmittää asuntoa talvisin ja siltikään sisällä ei ole kuin +15 astetta. Kävelyt metsässä ei onnistu kun pitkänvaarin jalka ei nouse enää paljoakaan maasta. No mut kuitenkin eli lyhyesti vaarini on tosi huonos kunnos ja ei pysty kunnol hoitaa koiraani. Joten koirani tulee tänä kesänä minulle takaisin. Joko tosi pian taikka viimeistään loppu kesästä. Jos en kykene hoitaa vilmaa niin joudun luopumaan hänestä ventovieraaseen kotiin. Ongelman ydin on siinä että minä painan 152,7kg ja vaikka teen päätöksiä muuttaa elämäntapojani niin en onnistu niissä edes yhtäpäivää.

Eli minä painan tällä hetkellä 152,7kg, pystyn kävelemään vain yhden bussipysäkki välin kerralla ja hitaasti. En ole läheskään siinä kunnossa että voisin hoitaa itse koiraani. Olen saanut naapuriltani lupauksen ulkoiluttaa koiraani jos olen esim kipeä tai en jostain syystä kykene viemään itse ulos. Olen tästä kiitollinen, mutta jos en kykene itse ulkoiluttaa koiraani niin miten voin hoitaa sitä. Minun on saatava säännöllinen ulkoilu-, liikunta-, päivä-, ja kävelyrytmi jos tahdon onnistua koirani hoidossa. No yksi mikä tehtävä olen saanut pistää rytmilliseksi on ruokailu ja kaloreitten määrä. Eli kuten aiemmassa kirjoituksessa kirjoitin, joka päivä pitäisi syödä 2000kcal ja juoda 2L vettä. Tänään otin veden juonti sovelluksen kännykkääni. Tosin siinä on että pitäis juoda 3L vettä mut aloitetaan nyt 2L veden juonnista. Eilen ei kalori määrä täsmännyt, eikä varmastikkaan tänään ku söin viisi suklaapatukkaa. Eli törkeästi sabotoin omaa ruokailuani ja laihtumista sekä mahista saada vilma takaisin.

Mulla on niin pinttyneet arki tottumukset, huonot sellaiset, että elämä menee vain ohi. Elämäni päivästä toiseen on vain istumista nojatuolissani ja läppärin äärellä olemista. No nyt kesäisin istun pihallani mutta silti läppärin äärellä. En virkistä itseäni edes kirjoilla tai playstation peleillä tai edes katsomalla elokuvia telkkarista. Istun vaan ja käyn päivän aikana tauotta facebookin samoja postauksia läpi yhä uudelleen ja uudelleen. En kehitä itseäni. En siisti asuntoani, taikka sisusta sitä. En urheile taikka liiku. En leivo kevyitä herkkuja taikka kokkaa kunnon monipuolista ruokaa. En käy siskollani. En käy kavereitteni kotona käymässä. En maalaa taikka piirrä. En hoida pihaani. En opiskele taikka käy kursseilla. En osallistu ilmaistapahtumiin mitä kaupunki järjestää. En osallistu festareille. En käy uusissa paikoissa. En valokuvaa. En tee yhtään mitään vaikka ainoa asia mitä minulla on, on aikaa, voin tehdä mitä tahdon. Olen liian monta vuotta ollut näin elikä liikaa vapaata aikaa. Minulla on kaikki päivät vapaata aikaa, ei velvotteita, ei sääntöjä taikka rajoitteita mitä en sais tehdä, ei säännöllistä päivärytmiä, ei koulua taikka työpaikkaa, ei velvoitetta nousta aamuisin ylös, ei yhtään mitään, vaan vapaata aikaa. Tälläinen tilanne minulla on ollut sitten vuoden 2010 alusta asti. Kuten psykiatrisen poliklinikan lääkäri on minulle sanonut, minun pitää ottaa rauhallisesti ja antaa itselleni aikaa toipua koettelemuksistani. No nyt mulle vieläkin sanotaan että pitää ottaa rauhallisesti ja viel pari vuotta toipua. Tämä "ota rauhallisesti" on koitunut ongelmakseni. Alussa en onnistunut siinä mielen tasolla ja sit en onnistunut siinä fyysisesti, ja sit onnistuin siinä kummankin tasolla oikeen 100% teholla. Olen siis sohvaperuna paitsi että olen viel lötkömpi. Sosiaalisuuteni on ainut mikä on tallella. Pystyn keskustelemaan ihmisten kanssa hyvin, mutta koska olen tänä päivänä tosi epäsivistynyt ihminen niin en tiedä mistä muut puhuvat taikka mistä itse puhuisin. Olen kuin eräs tuntemani ihminen eli ei osaa puhua muutakuin siitä mitä omaan arkeen kuuluu. Eli minun tapauksessa lapsuuden perheeni, pihani ja naapurini. En katso uutisia joten en tiedä mitä maailmalla tapahtuu paitsi kuninkaallisten osalta ja vähän länsi suurvallan presidentin Trumpin töppäilyjä ja älyttömyyksiä.

Eli kun minulla on aikaa niin luulis sitä voivan keskittää kaikki tarmonsa liikkumiseen ja terveyden edistämiseen jotta saisin vilman itselleni ja voisin todellakin huolehtia hänestä. Mutta ei. En saa itseäni liikkeelle taikka aloittamaan uusia asioita. En kuuntele kehoa iltaisin kun sitä väsyttää vaan haluan robottimaisesti jatkaa netin selaamista vaikka minulla ei ole mitään syytä olla koneella. Ja tämäkin on totta, minä olen koneella vaikka minun ei tarvitsisi taikka minulla ei ole mitään tehtävää tai tekemistä missä tarttis olla läppärin äärellä. Tuhlaan vaan aikaa siinä. Elämäni menee hukkaan enkä edes tajua sitä! Olen varmaan kirjoittanut jo aiemmin tähän blogiin siitä miten jo 11v lähtien olen istunut paikallani tekemättä mitään, vain haaveillut. Kirjoitin myös miten suurin osa elämästäni on mennyt sisällä kotonani istumassa paikallaan eikä mitään tehden tai koeten. No sitä on jatkunut tähän päivään asti. Monet muut ikäiseni ovat kokeneet paljon elämässään ja täten ovat luonteeltaan värikkäitä, hauskoja, humoristisia, spontaaneja, elämästä nauttivia, ym. He ovat myös kokeneet festareita, ulkomaan matkoja, perheen lisäystä, häitä, romansseja, harrastuksia, ravintolailtoja, uudenvuoden matkoja, risteilyjä, opiskelu kämppiä, kämppäkavereita, illanviettoja kavereiden kesken, kummiksituloa, tädiksi/sedäksi tuloa, vapaaehtoistyötä, tapahtumien avustamista, protesti marsseja, extrem urheilulajeja, laskettelulomia, luonnossa tapahtuvia matkoja, veneilyä, ym. Yksi asia, mikä on suuri, useimmilla heistä on työpaikka ja siten rahaa käytössä. Olin minäkin töissä ennen sairastumista. Olen ollut työtön ja siten myös köyhä jo 7½ vuotta. Nyt olen järjestänyt alkaen tästä vuodesta niin, että saan edes vähän rahaa tekemällä omaishoitajan lomitusta eli max. kolme päivää kuussa ja myymällä näin kesäisin kukkia joita olen kasvattanut. Minun pitää vaan kuntouttaa itseäni ja lähteä kävelemään joka päivä kolmesti puolen tunnin lenkki. Minun pitää myös kuntouttaa itseäni sen verran että alan nyt välittömästi tekemään yksityisen fysioterapeutin antamia liikkeitä aktiivisesti päivittäin jollen jopa pari kertaa päivässä, sillä ylihuomenna on 5/10 käyntikerta eli puolet käytetty mutta merkkejä toipumisesta ei ole. Minun pitää tehdä tarkka suunnitelma mitä teen ja milloin teen. Ongelmaksi muuttuu kaikki spontaaniset jutut eli yllätys muutokset jotka aina saa mieleni solmuun ja lamaannun pitkäksi aikaa pois arkirytmistä. Minulla on enää 5vk saada selkä pysyvästi kuntoon. Laihtua voi ohessa.

Olen ollut laihdutus kierteessä jo monta vuotta. Jos tänä päivänä en syö, niin painoni ei nouse-dieetillä, mikä on oikeasti tehnyt mulle vaan hallaa. Ja sen vuoksi en laihdu jos en syö vähemmän kuin 1200kcal eli nyt on erittäin tärkeää että saan kehoni perusenergia kulutukseni nostettua sinne 2000kcal rajalle. Jotta voin sitten alkaa laihtumaan kun syön -500kcal vähemmän joka päivä. Mikä sitten on suunnitelmani? Ehkä parempi että luon semmoisen ihan omalle excel tiedostolle. Ja merkkaan sinne jokaisen päivän mitä on olemassa, jotta tiedän milloin tsemppaan ja milloin rentoudun.

2000kcal/pv ruokavalio ja 5-6 ateraa/pv

Pitkästä aikaan taas täällä. Elikä olen nyt käynyt kahesti syömishäiriöpoliklinikalla lääkärin vastaanotolla. Ekalla kerralla sain tehtäväksi tehdä ruokapäiväkirjaa, jota olin myös tehnyt jo 1kk ajan ennen ekaa käyntiä. Jatkoin ruokapäiväkirjan tekoa, mutta kuukausi oli huono kun rahat loppui jo kuun puoles välis ja tunsin oloni tyhjäksi kun en päässyt syömään suuria määriä yhtä usein kuin olin tottunut. Söin kyllä paljon, mutta ahminta tunne ei koskaan toteutunut. Kyl siel oli 6 muffinia + 1L kermajäätelöä mut en kokenut ahmineeni mitään, vain syöneeni tottumusteni mukaisesti. Minä siis syön tosi tosi ja viel kerran tosi nopeasti ja syön tosi paljon kerralla, joten minun on vaikea kokea ahmintaa sillä perus ruokailuni on tosi pielessä ja väärinopittua. Nyt tosin on aika muuttaa tilanne ja toinen käynti syömishäiriöpoliklinikalla johti uuteen koko kesän kestävään ruokailu muutos tehtävään. Elikä lautasmalli 2:lla pää ruokailuilla, 5-6 ateriointi per päivä, 2000kcal per päivä, päivärytmi oikeaksi, ruokailuille vaki ajat (klo 8, 11, 14, 17 ja 20), kirjanta kiloklubiin joka päivä, liikuntaa joka päivä, 1½-2L vettä joka päivä, ja ruokien pitää olla monipuolisia. Näin minun tulee syödä 2½kk ennen kuin ahminta-syömishäiriörymä alkaa elokuus puolesvälis.

Pääsin ahminta syömishäiriöisten ryhmään joka alkaa elokuussa. Minulle selkeytettiin että on olemassa syömishäiriöissä kahdenlaista runsas syömistä häiriötä. On olemassa ahminta ja ahmimis häiriöt. Ahminta häiriö ilmenee ylipainoisilla ihmisillä ja ahmimis häiriö anorektioilla ja bulimikoilla. Eli mun äidillä on nuoruudessa ollut ahmimishäiriö ja mulla taas ahminta häiriö on ollut koko iän. Aina ala-asteesta lähtien. Mutta siitä olenkin jo kirjoittanut tänne blogiin. Tarkennukseksi viel kerron sen mitä erikoislääkäri syömishäiriöpoliklinikalla kertoi minulle. Minulla on psyykkisiä syitä ja traumoja syömiseni taustalla. Suurimmat ongelmat johtaa aina lapsuuden ajan äidin ja isän käytöksestä. Äiti söi, mutta koska hän ei ollut langanlaiha niin isä haukkui häntä läskiksi ja haukkui häntä pahasti aina kun hän söi, oli se sitten salaatinlehti leivän päällä, tämä sai äidin purkamaan ahdistustaan syömällä salaa lohtu ruokaa, tämän tavan hän opetti minulle tarjoamalla herkkui myös minulle aina kun itkin, opin myös usealta sairaala käynniltä lapsuudessa että palkkio usein olikin jäätelö taikka possumunkki, yksinäisyyteen syötiin kanssa, ja väsymykseen, opin piilosyömään ala-asteella ku isä alkoi haukkua minua läskiksi vaikka olin normi painoinen, lohtu söin tuolloin, isä haukkuu minua ja kommentoi tänä päivänäkin syömisiäni oli se vaikkapa vain yksi paahtoleipä, hän on siirtänyt agressiivisen käytöksensä äidistäni minuun, tämä tapahtui kun olin lukiossa ja isä erosi äidistä, isällä ei ollut enää kohdetta jota haukkua joten hän alkoi tuolloin oikeen toden teolla kohdella minua paskasti, ja kuten kaikki kiteytyi yhteen vkl ku isän rakkauden kohde oli jättänyt hänet ja isä oli itsetuhoisella päällä, päätin mennä seuraksi jotta isällä olisi joku tuki, väärin tehty sillä isä ei puhut erosta vaan haukkui minua pelkästään koko kaksi päivää mitä olin siel, viimeisellä kävelylenkillä isä kehui siskoani suskia, ja puhuttiin hyvää ihmisistä mut sit ku tuli mun vuoro niin ainoa asia mitä isä sanoi oli "sanotaan että oot mun tytär ja jätetään asia siihen", siis olin auttanut juuri 2vrk itsetuhoista isää ja niellyt kaikki haukkumiset mitä hänen suustaan tuli minua kohtaan ja vain puhunut vain kohteliaasti ja ymmärtäväisesti takaisin ja hän ei edes tuosta voinut sanoa mitään hyvää minusta, hän kohtelee minua tosi paskasti kun ollaan kahdestaan, samoin nykyistä kumppaniaan mutta heti kun tulee joku toinen henkilö paikalle niin muututaan joko mykäksi taikka vitsaillaan pilkaten samalla muita tai ollaan yllättäen hyvätuulisia. Isäni ei ole osannut puhua minulle mistään muusta kuin painostani viimeiset neljä vuotta, vaikka kertoisin muista jutuistani hän on kuin ei olisi kuulevinaan, häntä kiinnostaa vain jos laihdun, ja kerrankin olin laihtunut 4kg ja hänestä se ei ollut tarpeeksi, minun olisi pitänyt laihtua samassa ajassa 40-60kg ja nyt kyseessä on aikaväli 2-3kk. Tämän kaiken hän perustaa siihen että hän itsekkin pystyy laihtumaan 4-8kg kuukaudessa. Mutta hän ei tajua että hän on itse kusipää tuona aikana sillä hän ei syö lähes mitään, kaksi leipää päivässä, on ärtyisä ja agressiivinen, nukkuu huonosti, haukkuu kaikkia, tuhlaa rahaa, ym. eli on täys paskapää. On kuulemma isässä positiivisia puolia mutta hän ei ole näyttänyt yhtään näistä minulle. Suvunkin edessä minun pitäisi olla vain hiljaa ja kadoksissa, jos puhun, isä haukkuu ja käskee pitää turpani kiinni, mutta koska en ole kuin äitini joka poistui aina paikalta itkemään muualle, vaan minä sanon takas ja kerron kaikkien kuullen mitä mieltä olen isän käytöksestä ja kohtelusta. Huomautan myös muille miten hän on minua kahden kesken kohdellut, ja tämän kaiken takia syntyy riita, ja isä tekee nopean lähdön pois vierailulta, sillä hän ei halua näyttää paskiaiselta muiden edessä, mutta heti kun olemme kahden paska kohtelu jatkuu, vaikka huomautan että hän oli se joka aloitti haukkumisen, hänen mielestään minun ei kuulu käyttäytyä noin, ja kun huomautan saman asian hänelle niin alkaa itkuraivo jolloin hän yrittää syyllistää minua, hän purkaa sieluaa ja vaikka tajuan että hän haluaa vain nähdä sukulaisiaa koska hänellä ei ole muita ja hän on yksinäinen ym. niin näen hänen läpi, hän puhuu vain itsestään eikä ota vastuuta siitä että kohtelee ihmisiä epäpuollueellisesti. Kyl mua käy sääliksi isää kun hän itkee, sillä harvoin hän itkee, mut hän ei ole minään näinä vuosina oppinut että jos haukkuu toista niin lopulta tämä tieto kantautuu muillekkin tiedoksi, hän on oman soppansa keittänyt, ja sitä paitsi milloin minä opin antamaan periksi siitä toivosta että isä muuttuisi, olen yrittänyt jankata hänen päähänsä ettei ihmisiä kohdella paskasti siis jo 5-vuotiaasta lähtien, oikeen kunnolla aloitin 9-vuotiaana kun hän alkoi haukkua minua pahasti ja alkoi kohdella minua aikuisesti. Isä ei vaan muutu, hän kohtelee siskoani hyvin ja muita sukulaisia sekä sisaruksiaa, mutta jostain syystä hän kohtelee minua yhtä paskasti kuin kohtelee äitiäni, ja kuten hän on maininnut minulle aiemmin niin olen ihan yhtä läski kuin äitini ja yhtä syöppö, olen ihan kuin äitini, sama läski, no ehkäpä tämä johtuu siitä kun isä näkee minut niin hän näkee äitini sillä meitä luulaan usein siskoiksi taikka sanotaan että ollaan selkeästi äiti ja tytär, niin saman näköisiä. Kauniita mutta läskei. Muistan myös ekan kerran kun isä huomautti minulle veden juonnista "taas sä juot", ihan kuin olisin juonut limsaa pari litraa taikka syönyt herkkui vasta äsken. Vedessä ei ole kaloreita ja siksi isä hyväksyy tämän juonnin vain silloin kun hän itse uskoo minun todellakin juovan vettä. Ja tämä tapahtuu harvoin.

No niin tuli sit purettua ajatuksia enempi kuin luulinkaan. No 20min viel ja sit uus syönti kerta. Ulkona on +5 mutta sääennusteen mukaan tuntuu kuin -0 astetta ois. Päätäsärkee. Otin tosin särkylääkkeen aamulääkkeiden kanssa. Tänään on suunnitelmissa posti, psyk.pol, kela, kodin siivous, puutarhatyöt, kaupassa käynti.

helsingin kaupungin sosiaaliviraston fysioterapia käynti

Eli jee, mul oli aika fysioterapeutille. Ja siin olikin se ainut jee sen lisäksi ettei minulla ollut aikaisempaa taliaivo fysioterapeuttia vaan sain uuden. Huonompi uutinen on että hänkin on aivan resurssi ohjeistusten piirittämä. Hän sentään kuunteli ja kirjoitti asioita hyvin selkeästi, ymmärsi mistä kiikastaa kun kerroin tilanteeni, hän myös selkeästi tutki selän ja lantion liikkuvuutta. Hän kirjoitti myös papereihini että annettu uudet ja lisä pienois liikkeet keskivartalon vahvistamiseen, mutta aikajanallisesti yhä enempi tehottomiksi jääneet liikkeet eivät ole edistäneet liikkuvuuden parantumista. Pitäisi harkita tehokkaampaa hoitoa. Tukikenkiä en saanut, neuvot miten ja mistä voin ostaa tuetut pohjalliset kyllä sain, suosituksen saada apuvälineitä sain joten matka jatkuu vapun jälkeen kontulaan. Sain listan hyödyttömiä liikkeitä lappuselle ja niiden teko alkaa heti 1.5 maanantaina. Siis voin saada selkäsäryt pois tekemällä yksinkertaisia liikkeitä kolme kertaa päivässä, plus käymällä vesijuoksussa ja kuntosalilla pari kertaa viikossa. Eli nyt 1.5 lähtien otan tehtäväkseni saada kävely kuntoni ja liikkuvuuteni takaisin.

Syömishäiriöpoliklinikka

Olen saanut ajan syömishäiriö poliklinikalle 3.5.2017. Olen pitänyt ruokapäiväkirjaa sitten 22.3.2017 ja se ei näytä säännölliseltä, tasapuoliselta eikä normi kaloriselta. Saa nähdä mitä kaikkea sanomista tulee kun näytän ruokapäiväkirjani heille. Ehkei kuitenkaan hyvää sanomista. Syöntimääräni ovat suuria. Ja samoin tekemäni ruoka määrät. Esimerkiksi nyt tein 20L simaa vapuksi, mikä on paljon. Teen aina jätti kattilallisen keittoa ruoaksi. Nyt tänään olen tekemässä kaalilaatikkoa mistä tulee hemo annos ruokaa. Vapuksi ajattelin munkkien, tippaleipien ja siman lisäksi tehdä viel sitruuna juustokakun, mikä on aivan liikaa. Ajattelen kuin kotitalousäiti vaikken olekkaan itse äiti taikka ison talon emäntä. Pienin juomalasi mitä minulla on on 3,5dl ja isommassa 6dl tilavuus. Opin jo ala-asteella isoihin laseihin ku äiti siirtyi isoihin muovi laseihin. Syy jottei tarttis nousta aivan heti hakemaan lisää. Meillä oli tapana huutaa olkkarista äidille keittiöön joskos tois juotavaa, melko myöhäiselle teiniälle asti. Vasta vanhempien eroaie sai lopettamaan juotavan pyytämisen. Tai käskyttämistähän se oli, käytettiin törkeästi hyväksi äitiä. No mut kuitenkin tuo oli samaa aikaa ala-asteella kun opin syömään puol litraa jäätelöä kerralla. Aluksi syynä jäätelöpakkauksiin oli niiden edullisuus verrattuna irtojäätelöpuikkoihin ja tuutteihin. Alussa otettiin pienet annokset 2cm viipaleita. Sit nähtiin miten äiti söi suruunsa ja ahdistukseensa sekä yksinäisyyteensä isompia annoksia. Haluttiin saman kokoiset annokset. Siten annoskoot isontuivat kerta toisensa jälkeen, kunnes yks päivä huomasi syövänsä salaa yks tai kaksi jäätelöpakettia itsekseen. Ja vielä syövän nopeasti ettei jäis isälle kiinni ja sais samaa haukkumista kuin äiti sai. Itse pää ruokakoot olivat jo lapsuudesta asti isoja sillä olin niin liikunnallinen lapsi että vanhempiani käskettiin syöttää minua ja siskoani koska olimme kuin luurankoja muihin lapsiin verrattuna. Söin hyvin ja terveellisesti aina eskariluokalle asti. Siellä yks hoitaja ei voinut ymmärtää että olin yli liikkuva lapsi ja söin myös reippaasti. Hänestä lapselle riitti kolme pinaattilettua, tl hilloa ja rkl salaattia viemään nälän. Kun saimme itse ottaa ruoan otin normi verran mitä muissa paikoissa söin ja kotona, hoitaja kutsui minua ahneeksi ja syöpöksi. Lopulta en saanut mitään syötäväksi, vaan jouduin odottamaan että muut ottavat ensin ja sitten minä saisin, mutta toinen hoitaja oli laskenut väärin ja en saanut mitään. Minulla oli koko päivä nälkä nimittäin hoitaja jatkoi samaa rataa ruoan rajoittamista minulta. Kun äiti haki minut eskarista ja ihmetteli itkuani ja väsymystäni, niin kerroin etten ollut saanut ruokaa kun uus hoitaja ei antanut. Äiti ei kuulemma saanut mitään tolkkua tähän hoitajaan, sit isä tuli ja teki lopun hoitajan työstä. Lasta ei kuulemma saanut pitää nälässä ja ruokaa oli annettava joka aterialla. Muistan monesti kärsineeni ahdistuksesta siitä että riittäisikö minulle ruokaa tänä päivänä ja estettäisikö minua jälleen syömästä. Eskarin johtaja ymmärsi minun tilanteeni vasta kuin sosiaalihuollosta soitettiin että emmekö ruoka lasta, lapsi nääntyy päiväkodissa ollessaan. Mutta tuolloin alkoi minun ekat ahdistukset ja pakkomielteet kohti ruokaa. Ruokajonoista on tullut kirous elämääni, minun on aina päästävä jonon eteen, vaikka muu elämä kärsisi siitä. Kouluissa en ole jäänyt juttelemaan kanssa opiskelijoiden kanssa, vaan juossut ruokajonoon, jäin paljosta vaille. Lukiossa inhosin sitä että reppu piti viedä eka kaappiin ennen kuin sai mennä ruokajonoon. Se ahdisti. Ja tuolloin otin tavallaan ruokajonoon pääsyn kisana, jo puol tuntia ennen ruokatunnin alkamista aloin keskittyä vain syömään pääsemiseen. Oppi meni harakoille tuolloin. Nyt aikuisena ei ole tuota ongelmaa, ei ole varaa ruokaloitten ruokiin vaan otan aina omat eväät mukaan. Töissäkin minulla oli eväät, en mennyt ruokaloihin syömään paitsi viimeisessä työpaikassa roihuvuoren vanhustenkeskuksessa. Ja sielkin jouduin hotkaisemaan ruokani. Nykyään syön suruun, tylsyyteen, tekemättömyyten, vain koska ruokaa on, yksinäisyyteen, koska minulla on tarve säädä mömmö ruokaa suu täyteen, janoon, suun kuivuuteen, energian laskuun, huonoon oloon, väsymykseen, tyhjään vatsaan, ahdistukseen, jotten purisi kynsiä, jotten heräisi yöllä, herkutteluun, pelkoon etten saa tälläistä herkkua enää, ruokaa vaille jäämis pelkoon, ect. Eli on monta erinäistä syytä miksi syön. Vaikeinta ruokatavoissa on tottumukset joita minulle on kasaantunut sitten eskarin. Nyt aikuis iällä olen vuorostaan tottunut ostamaan herkkuja kaupasta, en osaa lähteä kaupasta ilman jonkinlaista herkkua. Tänään matkaani lähti 3pkt twix suklaa patukoita. Toisaalta käyn jatkuvasti jääkaapilla etsien syötävää. Minusta tuntuu ettei siel ole syötävää vaikka jää-viilekaappi ois täynnä syötävää. Syy on yksinkertainen, ruoka pitäisi valmistaa, on raaka-aineita muttei valmista ruokaa. Tämän takia minulla menee vanhaksi jatkuvasti erinäinen määrä ruokia. Nytkin minulla on jääkaapissa ollut 2pkt jauhelihaa jo viikon ajan enkä vieläkään ole tehnyt siitä kaalilaatikkoa. Sama käy esim. vihanneksille ja jäävuorisalaateille. Lopulta ne päättyvät roskiin. Ja vain koska ne eivät ole suoraan syötäviä pika tai valmis ruokia.

EI HITTO

Siis oikeesti. Ok sain paljon tehtyä tänään. Sain käytyä heti aamusta lääkärin vastaanotolla, sitten menin kelaan, sielt psykiatriselle poliklinikalle ja sieltä sosiaalitoimistoon ja kaiken kukkuraksi viel hesburgeriin syömään.

Lääkäri ei mennyt lainkaan niin kuin ajattelin. Selän tutkimus oli suppea, ei sanonut mitään lihaksiston kireydestä, totes vaan useaan otteeseen että fysioterapeuttien liikeohjeistukset on todettu hyväksi ja toimiviksi. Ei harkinnut edes OMT lääkäriä, ei edes tiennyt mikä se oli. Osteopaattia ei harkinnut, sanoi vain ettei voi muutakuin fysioterapeuttilähetteen tehdä, ja sen hän oli jo tehnyt. Positiivista oli että lääkäri kirjoitti minulle kipugeelin ja uuden kipulääkkeen resepteinä, jotta jatkossa saan ne perustoimeentulon kautta lääkemaksusitoumuksella. Röntgen lähetteen hän laittoi minusta, sen menen ottamaan huomenna. Muuten oli kyllä pettymysten pettymys koko käynti. Olin laittanut kaiken toivoni siihen että saan selkäni nopeasti kuntoon jotta voin aloittaa liikunnan ja laihtua ja saada peruskunnon takaisin. Mutta turha toivo.

No turhan lääkäri käynnin jälkeen menin kelassa käymään. Ajattelin että meen aamusta vain viemään perustoimeentulotukihakemukseni heidän postiluukkuun. Mutta kun tulin paikalle kello oli vasta 8.52 ja kelan eteen oli muodostunut pieni jono. Jonotin ja sain nuron 109 (numerot alkoi 101), ajattelin vain kysäistä odotusaulassa olevalta työntekijältä mihin voin jättää kirjekuoren mutta asiaa alettiin käsitellä samantien. Katoimme yhdessä hakemustani ja sit hän kysyi olenko vielä tämän kela uudistuksen myötä käynyt virkailijallamme, sanoin ei ja heti hän oli että ois hyvä päivittää tilanteeni kelalle jotta perustoimeentulotuessa osataan paremmin huomioida asiani. No todettiin ettei ollut pitkä jonotus minulla joten odotin. Sain myöhemmin kuulla että edellisenä päivänä oli ollut 90 ihmistä jonossa, joten oli hyvä juttu että tulin aamusta. Sain myös kehuja hyvin tarkoista liitteistä ja valmiista laskelmista. Lupasivat antaa päätöksen 10 päivän sisällä ja vastauksen tulevan postitse. Yksi yllätyskin mahtui kela käyntiin, minun hoitotuki päätös oli umpeutumassa tän kuun lopussa. Kela muutosten vuoksi, en ollut saanut ilmoitusta sen päättymisestä. No ei muuta kuin kelan jälkeen malmin psykiatriselle poliklinikalle pyytämään c-lausuntoa ja lääkkeiden uusimista. Mielenterveys sairaanhoitaja soittikin minulle kun olin myöhemmin kotona ja antoi ajan uudelle lääkärille c-lausuntoa varten. Minun pitkäaikainen lääkäri on lopettanut, ja minun hoitoryhmässä ei ole vielä omaa lääkäriä, vain sijaisia, ja juu sijaisia monikossa.

No selkä särkyisenä menin sitten malmin sosiaalitoimistolle anomaan vammais kyytipalvelua 7.kerrokseen. Sain tylyn vastaanoton, mutta lopulta sain rauhassa täyttää hakemusta. Tämä tyly ihminen oli tosin kadonnut jonnekkin vaikka hänen piti tulla hakemaan lomake kun olin valmis. No saimpa sitten mukavan ihmisen auttamaan ja lopulta jäi hyvä mieli. Tämän jälkeen menin burger kingiin, tiedän ettei auttanut minua laihtumaan, mutta meninpä nyt kuitenkin. Ja sitten kotio saadakseni vain huomata että olin kokonaan unohtanut varaamani cd x 3kpl lainaamisen eilen. No onneksi sain annelta kyydin myöhemmin, sain kyydin myös kauppaan. Mikä oli hyvä homma sillä on siman teko aika!!! Perjantaina pistän siman alulle, kaksi 10L ämpäriä!!! Toivottavasti pullot riittää!

2.Pääsiäispäivä

Tänään heräsin klo 5.55 aamulla ja nousin ylös virkeänä. Aloin tehdä kelan perustoimeentulotuki hakemusta ja klo 11 olin valmis, koko paketti liitteineen ja lisä selvityksineen kasassa. Tämän jälkeen jatkoin läppärillä työskentelyä ja tein liikunta ohjeita joita otan käyttööni. Suunnittelin mm. kävely reitin vanhojen kävelyreittien ohelle. Tein verryttely ja venyttely ohjelmat, kuntosali ohjelman sekä vesijuoksu ja uinti ohjelmat. Sit tulikin kutsu syömään ystäväni luokse tähän samaan naapurustoon. Hyvät jutut tuli jutusteltua mutta edelleen huoli koirani Vilman menettämisestä oli mielessäni. Nyt alan tekemään vammais kuljetuspalvelun hakemukseen liitettä. Liite tehty.

VILMAN MAHDOLLINEN MENETTÄMINEN

Elikä nyt on menossa pääsiäis viikonloppu. Eilen lauantaina mun luona vietettiin pääsiäistä ja menin pitkästä aikaan vähän kävelee vilman kans, paskantamislenkki, jaksoin just vartin lenkin kun kävelin hitaasti ja vilma pysähteli paljon. Kun kerroin äidilleni ja siskolleni siitä miten näin unta että syksyllä Koirani vilma oli tullut takaisin minulle ja minä kävin puolen tunnin lenkin aamul ja illal, ja sit päiväl pyöräilin rauhallisesti tunnin vilman kulkiessa vierellä, sit tunti koirapuistossa ja sit kotio. Äitini ja siskoni sanoivat suoraan että ei tule onnistumaan jos olen tuolloin viel yhtä huonos kunnos kuin nyt. Ja siskoni sanoi suoraan minulle että jos kuntoni ja terveyteni ei parane niin vilma yksinkertaisesti menee ventovieraille pysyvästi. SE ISKI KUIN TIKARI. En halua menettää vilmaa, olen koko tämän ajan, ku vilma on ollut pitkällävaarillani, haaveillut vilman saamisesta takaisin, sydämeni kuuluu hänelle. Muistan kun hän oli pentu, muistan kuinka ihanaa oli ulkoilla hänen kanssa ja käydä koirapuistossa, se aika oli parasta aikaa vilmuskan kanssa. Pentuna opetin häntä pissaamaan ulos, hän osas jo hienosti pissata paperille sisällä. Vilman koko nimi on Vilma Pauliina Siik. Minun on nyt tehtävä kaikkeni että saan painoni putoamaan, ja saatava selkäni kävely kuntoon, sekä saatava peruskuntoni paremmaksi. Jotta voin saada vilman takaisin minun on kyettävä kumartumaan, kävelemään 1h ajan, olemaan hereillä klo 8-22, rajoittamaan ostosvimmaani jotta voin elättää vilman, saada hygieniani paikalleen, rajoitettava veikkaus palaamista, saada siivous säännölliseksi, totuttava ulkoiluun säällä kuin säällä, kyettävä hoitamaan puutarhaa, käydä kuntosalilla säännöllisesti varmistaakseni selän terveyden. Mun on vaan kyettävä tekemään kaikki toi. Homma alkaa sillä että huomenna teen talouslaskelman missä nään paljonko rahaa voin käyttää ja mihinkä, huomioiden säästöt ja vilman. Sitten teen huomenna perustoimeentulotukihakemuksen liitteineen päivineen ja vien sen ylihuomenna kelaan. Huomenna siivoan asunnon, ja pistän pionin siemenet likoamaan istutusta varten, haravoin pihani, kunnostan sekä pesen pyöräni, teen liikunta ohjeet ja suunnitelmat hyvin tarkasti, teen kolmen päivän ruoat valmiiksi annostellen ne rasioihin sekä käyn suihkussa, pesen hampaat tarkasti ikenet hoitaen, hoidan jalat ja varpaan kynnet kesäkuntoon, hoidan kädet, kynnet ja kynsien ympärysihon kuntoon laittaen pureskelu esto ainetta reippaasti, valitsen myös käsivoiteen jota alan käyttää säännöllisesti estääkseni kynsien pureskelua, ylihuomenna ostan kunnon viilan jolla alan hoitaa kynsiäni.

Rajatila diabetes

Elikä kävin tuolloin sokerirasituskokeessa pohjois-haagan terveysaseman laboratoriossa. Tulokset tuli, ja jos en nyt tee elämäntapamuutosta niin minulle saattaa puhjeta pahakin diabetes. Tosin koti mittauksilla (lainassa kaverini annen verensokerimittari) minulla on jojoileva diabetes, sillä silloin kun syön minun tyyliin niin verensokerit heittelee 3,5-9,8mmol/l ääripäästä toiseen. Normaali lukemia saan kun syön hillitysti ja tasaisesti pitkin päivää. Lainasin kans kirjastosta kaksi diabetes kirjaa, toinen opas kirja ja toinen oppikirja. Päätin tänään aloittaa terveellisen elämän, eilen söin viel vikan suklaa levyn. Siis kokonaisen levyn. Suunnittelen aina kaksi päivää kerralla mitä syön ruoaksi ja milloin. Ainakin tuolloin tiedän että voin syödä hyvällä omatunnolla päivän ruoat ilman että kalorit on päätä huimaavat. Väsymystä en viel osaa selittää mistä se johtuu, nukun nimittäin tosi paljon, ja olen aina väsynyt. Tänäänkin nukuin 5h tirsat aamupalan jälkeen. Paino pyörii siel samois lukemis eli n. 150,6kg. Olen tehnyt päätöksen että alan liikkumaan päivittäin. Tulen kävelemään päivittäin juna-asemalle asti mikä on noin 850m, josta sitten otan bussin taikka junan, on se sitten keskustaan menoa taikka vain suoraan kotio. Matkalla on kaksi bussi pysäkkiä joissa voin levähtää tarpeen mukaan. Tämän lisäksi voin jatkaa matkaani viel yhden tai useamman bussipysäkin väliä kun kuntoni on noussut. Tai sitten voin lisäksi kävellä pukinmäen juna-asemalle, mikä tekee yhteensä 2,3km. Näistä matkoista on hyvä aloittaa liikunta. Eilen vaihdoin makuuhuoneeni järjestystä siten että sain lattialle aukean tilan tehdäkseni selänkiertoliikkeitä mitä opin psykiatrisessa fysioterapiassa vuosia sitten. Kävin tuos eilen Relaxin opiskelija hieronnassa ja tämä hieroja kertoi että sen oikeen tuntee miten nikama on pois paikaltaan. Olenko minä sitten talven liukasteluilla vaurioittanut selkäni kunnolla ja pysyvästi? Pitäneen huomen aamul soittaa sairaanhoitajalleni ja pyytä että lääkäri pistää lähetteen röntgeniin. Tänään kuitenkin siivoan asunnon lopultakin siistiksi. Ja huomenna kokoa pihapöydän ja istutan pionit ruukkuihin. Tein myös laihdutus suunnitelman ja jos onnistun siinä, tai siis kun onnistun siinä niin olen laihtunut -20kg ennen 33-vuotis syntymäpäivääni :) Ja tässä aion onnistua ruokamuutoksilla ja liikunnalla.